Kesäkuussa 2007 Vantaan kulttuuritoimenjohtaja Annukka Larkio aloitti kolmen vuoden virkavapaansa ja muutti miehensä työn houkuttelemana Shanghaihin. Lähtöä ei tarvinnut kauan pohtia, sillä pari oli asunut ulkomailla aiemminkin ja tyttäret olivat jo tarpeeksi isoja pärjätäkseen kotimaassa.

Annukka Larkio kuvailee, että alkuun muutto kesäiseen Shanghaihin tuntui ihanalta. Ensimmäiset kolme kuukautta 20 miljoonan asukkaan kaupungissa menivät nähtävyydestä toiseen juostessa ja metrolla reissatessa. Mutta muutto Shanghaihin ja virkavapaalle lähtö olivat tapahtuneet hyvin nopeasti, ja pian arki uudessa kotikaupungissa alkoi tuntua yksinäiseltä.

- Se, mitä en ollut alkuun ymmärtänyt vaikka siitä oli puhuttu, oli miesten pitkät työpäivät ja työmatkat. Seitsemältä aamulla kuljettaja hakee ja palauttaa kuuden maissa. Se on yksinään aika pitkä aika. Ennen kun oli mitään sosiaalista verkostoa, niin en tuntenut Shanghaista ketään.

Yksinäisyyttä lisäsi se, että Annukka ei osannut kiinaa eikä muuttoon liittyvien asioiden selvittäminen onnistunut englanniksi. - Välillä tuli järkyttäviä turhautumisen tunteita ja pettymyksiä, että tätäkö tää onkin ja mitä olen jättänyt Suomeen, ihanan työni ja rakkaat lapset ja omaiset, ja mitä olen saanut tilalle. No, aikaa kului ja sitten kiinamittari paukkui niin pahasti punaisella, että lähdin elokuussa viideksi viikoksi Suomeen ottamaan aikalisää ja tekemään lähtöä uudestaan.

Palattuaan Shanghaihin Annukka päätti mennä mukaan suomalaisten yhdistystoimintaan, vaikka idea oli alun perin arveluttanut. Tarkoitushan oli tutustua paikalliseen kulttuuriin eikä viettää aikaa muiden suomalaisten kanssa. Mutta Shanghain suomalaiset osoittautuivat mukavaksi porukaksi ja vapaaehtoistoiminta toi Shanghaissa elämiseen myös kaivattua sisältöä, koska töitä kasvatuksen ja kulttuurin alalta oli vaikea löytää. Annukkaa pyydettiin Shanghain suomalaisten puheenjohtajaksi, ja vuodesta 2008 alkaneesta pestistä tulikin lähes kaksivuotinen.

Suomalaisesta taidekasvatuksesta apua pikkukeisareille

Shanghain vilkas kulttuurielämä ja kaupungin lasisia pilvenpiirtäjiä ja vanhoja shikumen-taloja yhdistelevä arkkitehtuuri tekivät Annukkaan syvän vaikutuksen, ja paikallinen kulttuuritarjonta poiki ideoita paitsi Shanghain suomalaiset ry:n toiminnalle myös Suomen ja Kiinan väliselle kultturivaihdolle.

- Expo on mahtava foorumi esitellä suomalaista taidetta, kulttuuria ja osaamista. Expon lisäksi täällä on mahtavat galleriat, joissa vois esitellä suomalaista taidetta. Kiinalainen nykytaide on kovassa nousussa, ja olisi mukava saada siihen suomalaista nykytaidetta rinnalle, laittaa ne vuoropuheluun keskenään ja ajatella kulttuurisia eroja. Siinä saisi luontevaa vaihtoa, taiteilijat tutustuisivat toisiinsa jolloin vaihto kantaisi pidemmälle.

Kiinalainen nykytaide on kovassa nousussa. (Kuva: Radio86)Annukka veisi Kiinaan myös suomalaista lasten taiteen perusopetusta, jota hän kehuu huippuluokkaiseksi.

- Tässä yhden lapsen politiikassa on nähtävissä pikkukeisari- ja pikkukeisarinnasyndrooma. Lapset ovat liian mahtipontisia ollakseen lapsia. Luulen, että taide ja kulttuuri olisi keino tutustua itseensä ja nähdä itsensä osana yhteisöä, koska monet taiteen perusopetuksen alat ovat nimen omaan yhdessä tekemistä. Kiinalaiset lapset elävät aika yksilökeskeistä elämää.

Rahaa, rahaa ja investointeja

Annukka Larkio kertoo, että vaikka hän oli asunut aiemmin Yhdysvalloissa ja saanut tuntumaa Manhattanin liikenteeseen ja meluun, Shanghain kiire tuntui paljon kaoottisemmalta. Eikä ruuhka rajoitu pelkkään liikenteeseen, vaan miljoonakaupungin vilinässä jää helposti jalkoihin. Ihmisten käytöksen lisäksi Suomen ja Kiinan välisissä arvomaailmoissa on suuria eroja.

- Se mikä on silmiinpistävää on “Money talks”, eli ei ole muuta arvoa kuin raha. Kun muutin tänne luulin, että tämä on 6000 vuotta vanha sivutstyskansa, jonka kansa pyrkii taijin ja muiden harjoittelujen kautta harmoniaan itsensä ja luonnon kanssa, mutta tämä on kaukana siitä. Ihmiset ihan suoraan sanovat että ei kukaan mene naimisiin rakkaudesta, rakastajia voi olla mutta raha pitää onnellisena. Tärkeää on ostaminen, asuminen, yleisen hyvinvoinnin rakentaminen, joka täällä on niin uutta, ja sen jollain tavoin ymmärtääkin mutta pohjimmiltaan ei.

Annukka toteaa myös, että Shanghaissa vallitsevat rajut luokkayhteiskunnan erot. Miljonäärejä on huikea määrä ja kaduilla näkee köyhää kansaa, joilla ei ole mitään.
- Ja sitten puhutaan vaan investoinneista ja rahasta. Suomalaisille ja länsimaisillle on tärkeää sielun sivistys, toisen huomioiminen ja lähimmäisenrakkaus, mutta niitä ei täällä tunneta, koska niitä ei täällä kulttuurissa ole ollut. Tämä on ateistinen valtio, he suhtautuvat elämään eri lailla kuin mihin Suomessa on totuttu.

Annukka Larkio kehuu myös Shanghain kaupunkisuunnittelua ja hyvinhoidettuja julkisia tiloja. Hän toivoo, että Shanghaissa maltettaisiin säilyttää riittävästi myös vanhaa kulttuuria ja arkkitehtuuria. Nykyisen kasvuhuuman tohinassa monia vanhoja rakennuksia puretaan lasipytinkien alta pois.

Annukka on jo itse palannut Suomeen, mutta viime keväänä Shanghain helteisessä aamupäivässä Suomen pakkaset ja loska olivat kaukana. - Toivotan lämpimästi kaikki ihmiset tervetulleiksi Shanghaihin. Kesät on kuumia, yli 30-astetta hellettä ja kesäkuussa alkavat luumusateet päälle, joten silloin on aika tukalaa. Mutta elo- ja varsinkin syys-, loka- ja marraskuussa on upeat ilmat, tervetuloa!

http://www.shanghainsuomalaiset.com/