Kiinasta tulee ensimmäisenä mieleen kiinalainen tee, eikö vain? Täytyy myöntää, että aiemmin tunsin Kiinasta vain yhden teelajin - vihreän teen - ja luulinpa vielä, että eri teelaadut tulevat eri kasveista. Sitten pyysin Radio86:n tee-asiantuntijaa Geniä selittämään, mistä teessä on oikein kysymys.

Kiinalaisen teen luokittelu

Ensinnäkin teestä pitäisi tietää se, että kaikki teelaadut valmistetaan teepensaan, Camellia sinensis, lehdistä. Teepensas menestyy parhaiten tasaisen lämpimässä ja kosteassa ilmastossa, ja voi luonnossa kasvaa 10-15 metrin korkeuteen.

Hapettumisen asteen perusteella teelaadut jaetaa mustaan teehen, osittain hapetettuun wulong-teehen ja hapettamattomaan vihreään teehen.

Yleisimmin käytetty teen luokittelu perustuu teen väriin valmistusprosessin loputtua.

* Vihreä tee (lücha). Vihreää teetä voi kutsua kaikkien teelaatujen äidiksi. Vihreää teetä valmistettaessa hapettuminen estetään joko höyryttämällä tai paahtamalle lehtiä.
* Valkoinen tee (baicha). Valkoinen tee on varsin tuore tapaus teen maailmassa, sillä sen valmistus aloitettiin 1700-luvun lopulla Fujianin maakunnassa. Valkoinen tee valmistetaan teepensaan kärkilehdistä.
* Keltainen tee (huangcha). Keltainen tee on jopa valkoista teetä harvinaisempi, ja pitkään sen valmistusprosessi pidettiin salassa. Keltainen tee valmistetaan käärimällä teelehdet kevyen paahtamisen jälkeen paperiin, missä niitä pidetään muutaman päivän ajan.
* Musta tee (heicha, pu'er). Pu'er-teetä kutsutaan Kiinassa mustaksi teeksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa länsimaissa tunnettuun mustaan teehen. Useimmiten kiinalainen musta tee tiivistetään eri muotoisiksi teekakuiksi.
* Sinivihreä tee (qingcha). Tunnetaan länsimaissa oolong-teenä. Osittain hapetetut sinivihreät teet jaetaan Kiinassa baozhongiin, joka suljetaan valmistusprosessin aikana paperipussiin, sekä pidemmälle hapetettuun wulongiin, jota länsimaissa siis kutsutaan useimmiten oolong-nimellä.
* Punainen tee (hongcha). Kiinalaiset kutsuvat täysin hapetettua teetä punaiseksi teeksi. Tunnetaan länsimaissa mustana teenä. Suositumpaa länsimaissa kuin Kiinassa.

Veden lämpötilalla on väliä

Perinteinen kiinalainen lasinen teekuppi. (Kuva: Radio86)Genin mukaan teen valmistaminen ei ole monimutkaista, mutta teenautinnon takaamiseksi on huomioitava muutamia asioita. Eri teelaaduilla on hieman toisistaan poikkeavia vaatimuksia veden lämpötilan ja haudutusajan suhteen.

Koska oma tapani valmistaa teetä oli totta puhuen pahin mahdollinen, pyysin kollegaani – teeguru Geniä – näyttämään miten tee pitäisi valmistaa. Vertailun vuoksi valmistimme kaksi kuppia teetä: toinen minun tavallani ja toinen oikeaoppisesti. Genin selitti, että käytettävän veden pitäisi olla puhdasta, pehmeää (alhainen kalsiumpitoisuus), hajutonta, väritöntä ja mautonta. Siinä ei myöskään pitäisi olla korkeita mineraalipitoisuuksia eikä varsinkaan hiilidioksidia.

Geni jatkoi, että veden on annettava kiehua vain lyhyen hetken ajan. Jos vesi kiehuu pitkään, sen happipitoisuus vähenee ja teestä tulee maultaan latteaa. Kiehautuksen jälkeen veden annetaan viiletä lämpötilaan, joka sopii valmistettavalle teelaadulle. Musta ja punainen tee pitäisi hauduttaa lähes kiehuvan kuumassa vedessä, jotta niistä saa mahdollisimman paljon makua. Sinivihreä oolong-tee on myös paras hauduttaa 90-95 -asteisessa vedessä. Hapettamattomat teelaadut kuten vihreä tee kannattaa hauduttaa hieman viileämmässä, noin 70-80 -asteisessa vedessä. Jos vesi on liian kuumaa, se käräyttää teen ja heikentää teen hienompia aromeja.

Annostelu ja haudutusaika

Veden kiehuessa valmistelimme kuppimme. Minulla ei ollut käsitystä, kuinka paljon teetä kuppiin pitäisi laittaa. Geni neuvoi minua näin:

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että kuppia (1dl teetä) kohden on hyvä varata 2-2,5 grammaa teelehtiä. Jos valmistaa isomman, esimerkiksi puolen litran kannullisen teetä, tarvitaan sitä varten vajaa kourallinen teelehtiä. Teeskentelin Genille tietäväni mistä hän puhuu ja odotin hänen valmistelevan kuppinsa ensin nähdäkseni, miltä 2-2,5 grammaa oikein näyttää – yhdestä kahteen teelusikalliselta.

Valmistimme oolong-teetä, joten Geni antoi veden jäähtyä 90 ja 95 celsiusasteen välille ja haudutti teetä 3-4 minuuttia. Arvaa mitä minä tein... Kaadoin kiehuvaa vettää teelehdille, mistä Geni ei pitänyt. Kuvasta voit nähdä, että kiehuvan veden vuoksi teelehdet (kupissa vasemmalla) aukenivat paljon nopeammin kuin Genin kupissa (oikealla).

Teen hautuessa Geni kertoi minulle, että laadukasta vihreää, valkoista ja keltaista teetä voi hauduttaa kolmeen kertaan ja wulong-teetä jopa kuudesta seitsemään kertaa. Ensimmäisella kerralla teen annetaan hautua minuutin verran ja seuraavilla kerroilla aina 15-30 sekuntia pidempään. Tärkeintä on jättää teekannun pohjalle vettä, jossa teelehdet pysyvät haudutuskertojen välillä. Kiinalaiset teet eivät muutu kitkeräksi helposti, joten teelehdet voi jättää kannuun pidemmäksikin aikaa.

Koska halusimme olla tyylikkäitä, käytimme perinteistä teeastiastoa: pieniä posliinikuppia kansineen ja pikkulautasia (juzhong). Ennen teen valmistamista lämmitimme kupit huuhtomalla ne kuumalla vedellä.

Kyllä, Genin tee maistui paljon paremmalta – miedommalta, pehmeämmältä ja vähemmän kitkerältä. Objektiivisen arvion vahvistivat kaksi työtoveriamme, joiden molempien mielestä Genin tee maistui täydelliseltä.

Tee on hyväksi terveydelle

Perinteinen teeastiasto Kiinasta. (Kuva: Radio86)Teestä on hyvä tietää, että se edistää terveyttä monella tapaa: tee alentaa kolesterolia ja sitä käytetään HIV-terapiassa, sydänsairauksia ja dementiaa vastaan sekä hillitsemään ikääntymisen vaikutuksia. Tee on hyväksi myös iholle ja laihduttamiseen, minkä lisäksi se piristää pitkään, vahvistaa vastustuskykyä ja alentaa stressihormonitasoa. Tee myös poistaa pahanhajuista hengitystä!

Teen historiasta lyhyesti

Teen historia on aivan liian pitkä kerrottavaksi kaikessa yksityiskohtaisuudessaan, ja teen keksimisestä tunnetaan myös paljon legendoja. Tässä on kuitenkin joitakin faktoja:

- Teen historia juontaa juurensa 4000 vuoden taakse Yunnanin maakuntaan Kiinassa.
- Teetä käytettiin pitkään vain lääkintään ja siitä tuli suosittu juoma vasta tuhansia vuosia myöhemmin.
- Useimpien lähteiden mukaan tee nousi nykyisenkaltaiseen suosioon vasta Tang-dynastian aikana (618-906 jaa.), jolloin sille annettiin kiinankielinen nimi cha.
- Ensimmäiset maininnat teestä Kiinan ja Japanin ulkopuolelta ovat Lähi-idästä vuoden 850 paikkeilta.
- Tee saapui Lähi-idästä Italiaan vuoden 1559 paikkeilla ja levisi sieltä muualle Eurooppaan.