Huumori on yksi vaikeimmista taiteenlajeista ja kulttuurien välisessä kanssakäymisessä humoristiset jutut saattavat aiheuttaa ne pahimmat väärinymmärrykset. Vitsit, sutkaukset ja huumori noin yleensä ovat kommunikaatiota koukeroisimmillaan, ja miten muuten yhteentörmäykset sattuisivatkaan kuin ihmisten yrittäessä epätoivoisesti viestiä toistensa kanssa. Erot huumorintajussa tai pikemminkin siinä, mitä pidetään hauskana, johtuvat tietenkin erilaisista kulttuureista, mutta myös kielten eroavaisuuksista. Tämän ovat monet ekspatit, kuten kirjeenvaihtajamme Thomas, joutuneet oppimaan kantapään kautta Kiinassa asuessaan. Kiinan kielessä monet sanat kuulostavat samalta, vaikka merkitys on täysin eri, joten vitsitkin muodostuvat pitkälti sanaleikeistä.

-Huumorinlaji, jota täällä viljellään pääasiassa, on sanaleikit. Tämä johtuu siitä, että kiinan kieli perustuu sävelkulkuihin, ja monet sanat kuulostavat samalta. Myös huumori perustuu siis pitkälti siihen ja sanaleikkejä käytetään paljon. Joudun kuluttamaan täällä paljon aikaani takseissa, joissa on aina radio päällä. Radio-ohjelmissa on usein kaksi tai useampi ihmistä, jotka käyvät keskenään hauskaa vuoropuhelua. Heitä on aina siis vähintään kaksi kun taas kotona Yhdysvalloissa koomikot esiintyvät yleensä yksin.

Sarkasmistaan tunnetut kiinalaiset

Kaikkihan tietävät, että kiinalaiset ovat suorastaan tunnettuja sarkasmistaan...

-Yksi huumoriin liittyvä juttu, johon täällä asuvat ekspatit joutuvat tottumaan on se, ettei Kiinassa tunneta sarkasmia. Kiinalaiset eivät käytä sarkasmia – siis sitä, että sanoo jotain, kun tarkoittaa itse asiassa aivan vastakkaista asiaa. Toimistossa tämä aiheuttaa paljon sekaannuksia ja väärinymmärryksiä, koska me (ulkomaalaiset) käytämme sarkasmia jutellessamme kollegoidemme kanssa. Niinpä jotkut jutut, jotka ovat meidän mielestämme ilmiselvää sarkasmia puhujan elekielen tai äänensävyn takia, eivät aukene kiinalaisille, he eivät vain tajua sitä.

Sarkasmin ja ironian tyylilaji on vaikea ja sen käyttäjät joutuvat kivityksen kohteiksi usein kotimaassaankin, joten Thomasin mukaan Kiinassa sitä ei kannata viljellä lainkaan. Itse asiassa, mitä huumoriin tulee, länsimaalaiset ja kiinalaiset vaikuttavat olevan kuin eri planeetoilta.

Ymmärsitkö sanaleikin jujun? Luultavasti et. (Kuva: Radio86/Mads Schmidt)Kiinan kieli kun ei ole siitä helpoimmasta päästä, niin voi vain kuvitella, miten sanaleikit aukeavat takelteleville ulkomaalaisille.

-Sanaleikit kietoutuvat syvälle kiinalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi ystäväni, jotka opiskelevat intensiivisesti kiinaa joutuvat joskus kirjoittamaan sanaleikkejä, ja he joutuvat todella tekemään töitä niiden kanssa. Ystäväni eivät ymmärrä kiinalaista huumoria sen enempää kuin kiinalaiset ymmärtävät meidän. Monet ihmiset jotka opiskelevat kiinaa painivat saman asian kanssa. Kiinan kielen opiskelu on jo itsessään tarpeeksi hankalaa kaikkine merkkeineen ja äänenpainoineen, mutta sen lisäksi kieli kuvastaa tietenkin kulttuuria. Kiinalaiset käyttävät esimerkiksi paljon sanontoja, jotka juontavat juurensa perinteisistä tarinoista, mikä tuottaa myös hankaluuksia kiinan kielen opiskelijoille.

Kielen mennessä solmuun, käytä kermakakkua

Kaiken kaikkiaan voi siis sanoa, että meidän sarkasmimme sihahtaa ohi kiinalaisten korvien, ja kiinalaisten kielikikkailut taas ovat kuin helmiä sioille ulkomaalaisille kerrottuna. Pystymmekö siis repimään huumoria yhdessä yhtään mistään? Thomasin mukaan on olemassa yksi huumorin muoto, joka ei petä koskaan:

-Fyysinen huumori on mielestäni universaaleinta, koska sen voi nähdä. Jos näkee, että joku saa kermakakun naamaansa, se on hauskaa. Ei ole väliä, mitä kieltä puhut, se on vain hauskaa. Kun taas esimerkiksi satiirinen kommentti poliitikoista saattaa olla hysteerisen hauska vain niille, jotka tuntevat kontekstin. Kermakakku ei tarvitse kontekstia – se on vain kermakakku, joka lyödään päin naamaa. Kun halusin matkustellessani saada ihmiset ympärilläni nauramaan, eikä yhteistä kieltä ollut, turvauduin aina fyysiseen huumoriin kuten hassujen ilmeiden tekemiseen ja muihin hölmöihin juttuihin. Fyysistä huumoria ei tarvitse kääntää, eikä se noin yleisesti ottaen ole kauhean monimutkaista

Kermakakku siis vain naamalle, niin johan alkavat huumorinkukat kukkia kulttuuri- ja kielimuureista huolimatta!