Vuoden vaihtuessa on hyvä hetki tehdä tilinpäätös menneestä vuodesta. Elokuussa 2009 Radio86 sai Beijingin kirjeenvaihtajaksi Thomas Rippen, joka juontaa Kiinassa englanninkielistä radio-ohjelmaa China Now. Taloustaantuma hallitsi vuonna 2009 isoja otsikoita niin Kiinassa kuin täälläkin, mutta tapahtui kuluneen vuoden aikana toki paljon muutakin. Kysyimme Kiinaa näköalapaikalta seuraavalta Thomasilta, millaisia muistoja hänelle jäi viime vuodesta.

- Työn puolesta tärkein tapahtuma minulle oli Ruandan kansanmurhan muistotilaisuus viime keväänä. Asuin tuolloin vielä Afrikassa ja raportoin tilaisuudesta. Aina viiden vuoden välein Ruandassa muistellaan kansanmurhan aikaisia tapahtumia. Se on aina vaikeaa aikaa, koska maassa on niin paljon traumoja, joiden yli ei vielä ole päästy.

Afrikasta Thomas muutti työn perässä Kiinaan. Siellä lähes kaikki oli muuttunut 1990-luvulta, jolloin Thomas asui maassa edellisen kerran.

- Jos puhutaan Kiinasta, niin mieleeni on parhaiten jäänyt saapumiseni Beijingiin. Tulin tänne ensi kertaa vuonna 1995 eikä kyse ole enää samasta kaupungista. On uskomatonta, kuinka paljon kaupunki on muuttunut.

Beijing ei 1990-luvun puolivälissä ollut muuttunut viimeiseen pariinsataan vuoteen – tai niin Thomasista ainakin tuntui. Nyt hän kokee olevansa ikään kuin hukassa ajassa, kun tuttujen vanhojen talojen ja kujien paikan ovat vieneet modernit asuinrakennukset ja kauppakeskukset. Oikeat osoitteet kyllä löytyvät, mutta tuttuja rakennuksia niissä ei enää ole.

Paraateja ja puluja

Pian Thomasin saavuttua Beijingiin kaupungissa ryhdyttiin valmistautumaan Kiinan kansantasavallan 60-vuotisjuhlaan. Lokakuun 1. päivää odotettiin samaan tapaan kuin olympialaisia edellisvuonna ja Shanghain maailmannäyttelyä tänä vuonna.

- Koko Beijing muutettiin 60-vuotisjuhlan näyttämöksi. Monet palvelut ja liikenne kaupungin keskustaan suljettiin viikkojen ajan aina harjoitusten ajaksi. Vaikka kiinalaiset olivat merkkipäivästä ylpeitä, niin luulen, että monet beijingiläiset alkoivat väsyä juhlavalmistelujen aiheuttamiin hankaluuksiin. He ajattelivat, että “olemme ylpeitä kansakunnan saavutuksista, mutta voisimmeko jo vain pitää juhlan ja jatkaa arkista elämäämme?”.

Kansantasavallan 60-vuotispäivä oli vuoden 2009 suurin mediatapahtuma Kiinassa. (Kuva: China News Service)60-vuotisjuhla oli vuoden suurin mediatapahtuma Kiinassa, joten sen sujuminen haluttiin varmistaa kaikin keinoin. Valmistautuminen sai huvittaviakin piirteitä. Laajalla alueella Beijingissä kiellettiin kyyhkysten ja leijojen lennättäminen, luultavasti lentoesitysten vuoksi. Moni kyyhkysiä pitävä beijingiläinen ei saanut päästää lemmikkejään lentoon viikkoon tai kahteen.

- Joka tapauksessa oli todella kiinnostavaa olla töissä tuona päivänä ja nähdä kiinalaisten työtovereideni innostuneet ilmeet. Tulen varmasti muistamaan tuon päivän.

Aikainen ensilumi ja oudot myyntitavat

Vain kuukausi kansallispäivän jälkeen Kiinassa saatiin ensilumi. Minneapolisissa Yhdysvalloissa varttuneesta Thomasista on vaihteeksi mukavaa asua paikassa, jossa on oikea talvi. Ennen Beijingiin tuloa Thomas vietti kaksi vuotta Afrikassa ja kaksi vuotta Los Angelesissa.

- Ensilumi satoi Beijingiin sunnuntaina, joten minulla oli aikaa lähteä kaupungille kävelylle. Tapasin eräässä vanhassa temppelissä buddhalaisen munkin, joka halusi esitellä minulle Houhain aluetta Länsi-Beijingissä. Paikalla oli eräs yliopisto-opettaja, joka lähti mukaamme tulkiksi.

- Kiina ei useinkaan tunnu kovin erilaiselta paikalta verrattuna kotimaahani. Yhdysvallat on monimuotoinen yhteiskunta, joten olen tottunut erinäköisiin ihmisiin ympärilläni. Beijingissä puolestaan näkee samalla lailla terästä, lasia ja betonia. Päivä, jolloin satoi ensilumi, oli hyvä Kiina-päivä. Silloin kaikki ympärilläni oli erittäin kiinalaista.

Huonojakin Kiina-päiviä toki osui viime vuodelle. Länsimaalaisen on välillä vaikea löytää riittävän isoja vaatteita itselleen – jopa Beijingin kaltaisessa suurkaupungissa.

- Löysin pitkän etsinnän jälkeen sopivat farkut eräästä eurooppalaisesta merkkikaupasta. Kun yritin tarkistaa skannerilla niiden hintaa, huomasin paniikin kasvavan tiskin takana myyjien keskuudessa. Eräs englanninkielentaitoinen myyjä selitti, että farkut olivat edelliseltä kaudelta ja poistettu tietokonejärjestelmästä, joten heillä ei ollut keinoa velottaa niistä.

Farkut ovat farkut kaudesta riippumatta, Thomas ajatteli, mutta myyjät pysyivät tiukkana.

- Sanoin myyjille, että “farkut ovat sopivat ja minulla on rahat, joten antakaa minun ostaa ne”. Mutta eivät he suostuneet myymään niitä minulle. Se oli aika turhauttavaa.

Kiinalaiset ovat optimistinen kansakunta

Vuoden 2010 suuri tapahtuma Kiinassa on Shanghain maailmannäyttely, joka kestää toukokuusta lokakuuhun. Shanghai on talouden keskus, ja muun Kiinan tavoin se ei ole kärsinyt taloustaantumasta niin pahasti kuin muu maailma.

- Luulen, että meno Kiinassa jatkuu tänä vuonna entiselläään. Kiina on erittäin optimistinen maa, koska vuosia jatkunut 7-10 prosentin talouskasvu on parantanut useimpien kiinalaisten elämää. Olen muutamaan otteeseen jutellut maaseudun kylissä asuvien ihmisten kanssa. He eivät ole hyötyneet talouskasvusta yhtä paljon kuin muut, mutta hekin uskovat, että käänne parempaan on tulossa.

Thomasin mukaan kiinalaiset odottavat elämän paranevan ja aineellisen elintason kasvavan. Samalla he haluvat nähdä maansa vaikutusvallan kasvavan. Kiinassa ajatellaan, että maan oikea paikka on muiden johtavien kansakuntien rinnalla, ja siksi kasvun jatkuminen on tärkeää.

- Kiinassa on viimein ymmärretty, ettei talouskasvu voi perustua pelkkään vientiin. Toki Kiina on edelleen halpojen tuotteiden valmistusmaa, mutta nyt täällä puhutaan yhä enemmän tarpeesta kasvattaa kotimaista kysyntää. Minimipalkkaa halutaan korottaa, jotta kiinalaisilla on enemmän rahaa omien tuotteidensa ostamiseen.

Thomasin mukaan Kiinasssa ei ole oikein luotettu omiin kykyihin, vaikka maalla on pitkät perinteet tuotteiden suunnittelusta ja muotoilusta.

- Haastattelimme ohjelmassamme kuuluisaa kiinalaista muotoilijaa, jonka käsialaa ovat muun muassa Beijingin olympialaisten mitalit. Hän sanoi, että muotoilulla on Kiinassa hyvin lyhyt historia. Katsoimme häntä kuin hullua, sillä “Kiinassahan on vaikka mitä!”

Kiinalaiset puhuvat paljon “Uudesta Kiinasta” eli vuonna 1949 perustetusta kommunistisesta Kiinasta. Thomasin mukaan viimeiset 60 vuotta ovat katkaisseet tehokkaasti yhteydet menneisyyteen. Kiinassa on vuosisataisia ja -tuhantisia perinteitä, mutta kiinalaiset itse ottavat ne itsestäänselvyyksinä.

- Kiinan kauppakorkeakouluissa on nykyään kursseja, joissa moderneja käytäntöjä käsitellään vanhojen kiinalaisten oppien kuten Konfutsen tai Sunzin kirjoitusten valossa. Opettajat näkevät kiinalaisten kasvavan tarpeen muodostaa yhteys menneeseen. Luulen, että sillä on vaikutusta myös talouskasvuun.