Ystävyyteni Fanin kanssa ei ole aina ollut helppoa. On ollut kausia, jolloin olemme olleet liian läheisiä sietääksemme lainkaan toistemme muita ystäviä ja käyttäytyneet kuin pikkulapset: "Tämä on minun enkä halua jakaa sitä kenenkään muun kanssa".

Olimme niin nuoria silloin. Kerran lakkasin puhumasta hänelle kokonaan, koska hän ei pystynyt sulattamaan sitä että olin läheisissä väleissä myös erään toisen luokkalaisemme tytön kanssa. Nyt kun ajattelen noita aikoja, niin se oli todella lapsellista...olimme siinä tilanteessa kokonaisen vuoden! Kumpikaan ei tajunnut että solmun olisi saanut avattua yksinkertaisesti puhumalla. En ihan tarkkaan muista miten siinä myöhemmin kävi, mutta sen tiedän, että hänen jatkuva huolenpitonsa ja ystävällisyytensä johdatti minut viimein takaisin hänen luokseen.

Ulkomailla opiskelevia vaivaa koti-ikävä pahimmin perhejuhlien aikaan. Kiinassa tällaisia juhlia on kaksi: kiinalainen kevätjuhla, eli uuden vuoden juhla, ja kuujuhla, eli keskisyksyn juhla, jota vietetään kuukalenterin kahdeksannen kuun 15.päivänä. Tänä vuonna kuujuhla osuu lokakuun 6.pävälle. Joskus kiinalaisopiskelijat viettävät näitä juhlia yhdessä, mutta yleensä keskisyksyn juhlan aikaan emme saa syödäksemme ajankohtaan kuuluvia perinteisiä kuukakkuja.

Kaksi vuotta sitten kuujuhlan juhlan aikaan söin kuitenkin elämäni parhaan kuukakun. Sinä päivänä Fan kutsui minut salaperäisen näköisenä huoneeseensa, työnsi käteeni pienen punaisen paketin pidellen itse kädessään toista samanlaista pakettia, ja sanoi sitten ylpeänä: "Nyt syödään". Katsoin pakettia, ja tunnistin sen kuvan välittömästi - täydellinen keltainen täysikuu rauhallisella yötaivaalla. Kuukakku, ja vielä suosikkini: sellainen missä on täytteenä paputahnaa ja keskellä kaksi suolattua ankanmunankeltuaista!

Katsoin häntä hämmästyneenä: "Mistä sinä sait tämän?"

Hän hymyili salaperäisesti ja sanoi:"Äitini lähetti nämä, vain nämä kaksi kuukakkua minulle setäni kautta - setä matkustaa Suomen ja Kiinan välillä usein. Erittäin tuoreita, syö nyt! "

Se oli niin kallisarvoinen, etten halunnut edes syödä sitä heti. "Jaan tämän myöhemmin Pasin kanssa (joka oli silloin poikaystäväni). Hän ei ole koskaan edes nähnyt kuukakkua", sanoin.

Fan vastasi itsepäiseen tapaansa: "Ei, sinun pitää syödä se nyt heti kokonaan, sehän on lempikuukakkusi." Samalla hän repi oman kuukakkupakettinsa auki ja alkoi syödä.

Hymyilin ja istuin hänen viereensä, avasin pakettini varovasti, ja onnellisena ja kiitollisin mielin haukkasin siitä ensimmäisen palan. Samalla ajattelin mielessäni täysikuuta Kiinassa. Fan katsoi minuun tyytyväisenä: "Maistuuko hyvältä?"

Luohan hotpot (Kuva: Mika Hiltunen)

Luo-han - kasvissyöjän hotpot

4 - 6 hengelle

Pane hotpot- tai fonduepata pöydälle tai käytä muuta sopivaa pataa ja keittolevyä.

Ainekset:
300 g kiinankaalia
100 g tofua
100 g bak choi-kaalia (saa Aasia-kaupoista)
100 g parsakaalia
100 g sieniä (kaikenlaiset sienet sopivat)
100 g soijapavun ituja
2 porkkanaa
5 viipaletta inkivääriä
1 kevätsipulinvarsi

1) Ainesten valmistelu: Puhdista kaikki kasvikset ja paloittele sopivan kokoisiksi. Jos käytät kuivattua tofua ja sieniä, liota niitä ensin. Kuori porkkanat ja viipaloi ne.

2) Hotpot-keiton valmistus: Keitä litra vettä hotpot-padassa, lisää inkivääri ja porkkanat ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää ½ tl suolaa ja 1/3 tl natriumglutamaattia, soijapavun idut ja 1,5 rkl öljyä ja anna kiehua hiljaa.

3) Dippikastikkeen valmistus: Hienonna kulhossa 2 palaa chilipaprikaa, lisää 2 rkl seesamiöljyä ja 2 rkl vaaleaa soijakastiketta sekä sekoita tasaiseksi.

4) Tarjoilu: Annostele dippikastiketta jokaisen syöjän kulhoon. Syöjät voivat lisätä kastikkeeseen myös lusikallisen lientä padasta. Jokainen keittelee sitten haluamansa kasvikset padassa ja syö.

Kiinalaisessa keittiössä varsinainen kasvisruoka on harvinaisuus. Tähänkin luo han - hotpotiin käytetään Kiinassa kanalientä. Jos ruokailijoille sopii, voi suolan ja natriumglutamaatin vaihtaakin puolikkaaseen kanaliemikuutioon.

Resepti on kirjasta Liuxiang II, jonka ovat kirjoittaneet Jin Cuihong ja Li Songchun. Kirja ilmestyy lokakuussa 2006.