"Tämä kiinankaali on niin hyvää, kultaseni, maistaisit edes vähän ...". Ystäväpariskuntamme oli meillä illallisella, ja vaimo koitti syöttää miehelleen edes yhtä suupalaa kiinankaalia. Katselin heitä ja hymyilin hiljaa mielessäni, sillä muistin niin elävästi kuinka paljon olin joskus lapsena inhonnut selleriä ja korianteria. Kieltäydyin tyystin syömästä sellaista ruokalajia, jonka äitini oli vaikkapa vain koristellut korianterilla tai vihreillä sellerin lehdillä - ihan kuin ne olisivat olleet myrkyllisiä.

Kiinalaisäideillä on kuitenkin aina keinonsa saada lapset syömään monenlaisia ruokia. Tästä on osittain kiittäminen kiinan kieltä, sillä siinä monilla eri asioita merkitsevillä sanoilla on samanlainen äänneasu ja sävelkorko.

Ystäväni Songchunin 5-vuotias tytär ei pidä purjosta, ruohosipulista eikä kevätsipulista. Usein niitä leikataan hienoksi silpuksi ruoan sekaan, ja jos tyttö ei niitä syö ei ole todellakaan helppoa poimia sipulisilppua ruoan seasta pois. Songchunin piti siis keksiä keino jolla saa tyttärensä uskomaan, että nämä sipulit ovat terveellisiä ja hyviä. Sipuli on kiinaksi "cōng", ja sattumoisin myös sana joka tarkoittaa "fiksua ja älykästä" äännetään samalla tavoin. Fiksut lukijamme varmaan jo arvaavat miten asia eteni.

Selleri on kiinaksi "qín", ja korianteri "xiāng". Kiinan kielessä on myös toinen sana joka ääntyy "qín", ja merkitsee ahkeraa. Sana "xiāng" merkitsee sekä tuoksuvaa että suosittua. Tällä keinolla äitini sai minut syömään selleriä ja korianteria - lapsena olin oikein mielelläni sekä ahkera että suosittu.

Vaimon sinnikkäiden suostutteluiden seurauksena mies suostui illallispöydässä maistamaan pienen palan sitä kiinankaalia. Odotimme kaikki vaitonaisina hänen kommenttejaan. Hän pureskeli kaalia hitaasti ja kääntyi sitten puoleeni sanoen vilpittömästi: "Tämähän on todella hyvää!".

Kahdeksan kuukautta myöhemmin pariskunta tuli uudestaan meille illalliselle. Tällä kertaa valmistin puolet aterioista pelkästään kasviksista. Yllätyksekseni mies pyysi minua yhä uudestaan ojentamaan herkkusieniä, kesäkurpitsaa ja vielä vähän parsaa...

Parsaa

Ainekset:
200 g pakastettua tai tuoretta parsaa

Kastike:
½ dl vaaleaa soijakastiketta
1½ tl sokeria
4 rkl öljyä

Valmistus:
1) Sekoita sokeri ja soijakastike pienessä kulhossa.
2) Kuumenna 4 rkl öljyä hyvin kuumaksi pienessä kattilassa ja kaada kuuma öljy sokeri-soijaseokseen. Nyt kastike on valmis.
3) Kuumenna 1,5 litraa vettä kattilassa ja lisää parsa, kun vesi alkaa kiehua. Kun se tämän jälkeen kiehuu uudelleen, ota pois levyltä ja valuta parsat.
4) Asettele parsat vadille ja kaada kastike niiden päälle. Tarjoile.

Tämän reseptin löydätte myös toisesta kirjastani Liu Xiang II, joka julkaistaan lokakuussa 2006.