Etelästä pohjoiseen suuntauvalla sotaretkellä on onnistuttu yhdistämään Kiina vain kaksi kertaa historian aikana. Ensimmäisen kerran näin tapahtui Ming-dynastiaa perustettaessa, kun han-kiinalaiset kapinalliset kukistivat valtaa pitäneet mongoolit. Kansallispuolue Kuomintang onnistui samaan Pohjoisen sotaretkellä, joka syöksi sotaherrat vallasta ja nosti Chiang Kai-shekin Kiinan tasavallan johtoon.

Sotilas ja Kuomintangin perustajajäsen

1900-luvun merkittävimpiin kiinalaisjohtajiin kuulunut Chiang Kai-shek oli ennen kaikkea sotilas. Hän syntyi vuonna 1887 Xikoun kaupungissa Zhejiangin maakunnassa Koillis-Kiinassa. Chiangin isänsä harjoitti suolakauppaa ja perhe kuului ylempään keskiluokkaan. Qing-dynastian loppuaikoina sotilasuran arvostusta pyrittiin nostamaan ja Chiang päätti monien muiden nuorten tapaan kouluttautua sotilaaksi. Hänen tiensä vei Japaniin, jossa hän sotataitojen ohella tutustui kiinalaisiin vallankumouksellisiin ja heidän perustamansa liiton, Tongmenghuin, toimintaan.

Chiang palasi Kiinaan vuonna 1911 kuultuaan Xinhai-vallankumouksen aloittaneesta Wuhanin kansannoususta. Hän osallistui Qing-dynastian kaatamiseen johtamalla vallankumouksellisten rykmenttiä Shanghaissa. Vallankumouksen jälkeen Chiang oli perustamassa Kuomintangia, mutta joutui puolueen muiden johtajien tapaan viettämään seuraavat vuodet pakosalla Japanissa ja Shanghain ranskalaisella alueella.

Pohjoinen sotaretki

1920-luvun alussa Kuomintang teki Kiinassa paluun aikaisempaa vahvempana. Puolueen johtajan Sun Yat-senin tavoitteena oli perustaa kilpaileva hallitus Guangzhouhun Etelä-Kiinaan ja lähteä sieltä käsin taisteluun pohjoisen sotaherroja ja Beiyangin hallitusta vastaan. Koska länsimaista ei herunut tarvittavaa aseellista ja rahallista tukea, kääntyi Sun apuaan tarjoavien venäläisten bolshevikkien puoleen. Heidän avullaan Kuomintangista tehtiin voimakas ja kurinalainen puolue. Puolueen oman armeijan kouluttamiseksi perustettiin Guangzhoun lähelle Whampoan sotilasakatemia, jonka johtoon Sun nimitti Chiang Kai-shekin. Chiang lähetettiin Moskovaan saamaan sotilaallista ja poliittista koulutusta, mutta kommunistien menetelmät ja tarkoitusperät eivät tehneet häneen vaikutusta.

Venäläisten avun ehtona oli, että Kuomintang liittoutuu kiinalaisten kommunistien kanssa sotaherroja ja siirtomaavaltoja vastaan. Pakon sanelema yhteisrintama alkoi rakoilla Kuomintangin johtajan Sun Yat-sen kuoltua vuonna 1925. Puolueen konservatiivit epäilivät vasemmistosiiven tarkoitusperiä ja kyseenalaistivat yhteistyön kommunistien kanssa. Kuomintangin armeijaa armeijaa komentanut Chiang Kai-shek onnistui kuitenkin johdattamaan joukkonsa Pohjoiselle sotaretkelle vuonna 1926. Hyökkäykseen lähdettiin Etelä-Kiinasta, jossa Kuomintang oli vakiinnutanut valtansa. Puolueen vasemmistosiipi ja kommunistit hyökkäsivät sisämaan kautta kohti Wuhania ja konservatiivien tukema Chiang itärannikkoa pitkin. Tavoitteena oli lyödä sotaherrat yksi kerrallaan. Kuomintangin sotilaat etenivät nopeasti, sillä he olivat paremmin koulutettuja, aseistettuja ja motivoituneempia kuin sotaherrojen joukot. Sotilaallista menestystä auttoi myös maanviljelijöiden ja työläisten tuki, sillä Kuomintangin koettiin taistelevan tavallisen kansan puolesta sotaherroja vastaan.

Välirikko kommunistien kanssa

Keväällä 1927 sattui kuitenkin välikohtaus, joka rikkoi lopullisesti Kuomintangin ja kommunistien yhteisrintaman. Shanghain kommunistit ryhtyivät Zhou Enlain johdolla aseelliseen kansannousuun ja vapauttivat kaupungin sotaherrojen vallasta ennen Kuomintangin joukkojen saapumista. Kaikkien yllätykseksi Chiang Kai-shek järjesti Shanghain salaseurojen avulla verilöylyn, jonka tarkoituksena oli kukistaa kommunistit ja heidän kasvava vaikutusvaltansa.

Verilöylystä kuultuaan Kuomintangin vasemmistosiipi sanoutui aluksi irti Chiang Kai-shekin toimista. Hetken aikaa Kiinassa oli kolme kilpailevaa hallitusta: Chiangin perustama hallitus Nanjingissa, Kuomintangin vasemmistosiiven hallitus Wuhanissa ja vielä sotaherrojen hallitus Beijingissä. Kilpailu ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä pian myös Kuomintangin vasemmistosiipi kääntyi kommunisteja vastaan. Kun sotaherrojen hallussaan pitämä Beijing antautui vuonna 1928, varmistui Chiang Kai-shekin nousu Kuomintangin ja Kiinan tasavallan johtajaksi.