Kiinan yhtenäisyyden hajoamiseen ei keisarivallan kukistumisen jälkeen mennyt montaakaan vuotta. Maan yhdistäminen sotaherrojen vallasta vaati sen sijaan kolme vuosikymmentä. Kommunistien valtaannousua edeltäneet vuodet olivat tapahtumien ja kehityskulkujen kaikessa kirjavuudessa hämmentävää aikaa. Merkittävin vaikutus oli lopulta kansallispuolue Kuomintangin ja kommunistipuolueen välisellä yhteistyöllä ja kilpailulla. 1920-luvulla puolueet ryhtyivät yhteisrintamaan Kiinan yhdistämiseksi, mutta päätyivät lopulta veriseen sisällissotaan keskenään.

Kuomintangin uusi nousu

Sun Yat-sen piti sotaherrojen kaudella elossa ajatusta yhtenäisestä Kiinan tasavallasta. Sunin tavoitteena oli perustaa kilpaileva hallitus Guangzhouhun Etelä-Kiinaan ja lähteä sieltä käsin taisteluun pohjoisen sotaherroja ja Beiyangin hallitusta vastaan. Palattuaan maanpaosta vuonna 1917 Sun herätti kielletyn kansallispuolueensa uudelleen henkiin - tällä kertaa nimellä Kiinan Kuomintang, sillä aiemmin puolueen nimenä oli ollut pelkkä Kuomintang. Kun sotaherrat saataisiin kukistettua, ohjaisi puolue Kiinaa siihen saakka, kunnes maa olisi valmis siirtymään demokratiaan.

Sunin johtama kilpaileva hallitus oli kuitenkin sotilaallisesti alakynnessä sotaherroihin nähden. Länsimailta ei Sunin pyynnöistä huolimatta herunut tarvittavaa aseellista ja rahallista tukea. Tukea löytyi lopulta yllättävästä suunnasta, kun venäläiset bolshevikit tarjosivat 1920-luvun alussa Kuomintangille apuaan. Materiaalinen apu Venäjältä kelpasi Sunille, joka oli aiemminkin osoittanut joustavuutta kun kyse oli tasavallan asian edistämisestä. Hänellä ei ollut sympatiaa marxismia kohtaan eikä hän pitänyt kommunismia ratkaisuna Kiinan ongelmiin. Sunin mielestä Kiinassa ei ollut rikkaita ja köyhiä - ainoastaan köyhiä ja vielä köyhempiä. Kuomintangin ohjenuorana olivat Sunin kehittelemät Kansan kolme periaatetta eli nationalismi, demokratia ja kansan hyvinvointi.

Venäläisten opastuksella Kuomintangista tehtiin voimakas ja kurinalainen puolue. Ratkaisevaa oli bolshevikkien apu Kuomintangin oman armeijan eli vallankumouksellinen tasavaltalaisarmeijan perustamisessa. Armeijan kouluttamiseksi perustettiin Whampoan sotilasakatemia Guangzhoun lähelle. Sen johtajaksi Sun nimitti luottomiehensä Chiang Kai-shekin, joka kävi Moskovassa saamassa sotilaallista ja poliittista koulutusta. Whampoan sotilasakatemia toimi Neuvostoliiton rahallisen tuen varassa ja venäläiset upseerit pitivät siellä luentoja. Sotilasakatemia tuotti johtajia niin Kuomintangin kuin Kiinan kommunistipuolueen joukkoihin. Kansan vapautusarmeijan komentaja Lin Biao opiskeli akatemiassa ja siellä työskenteli myös pääministeriksi myöhemmin noussut Zhou Enlai.

Yhdessä sotaherroja ja imperialisteja vastaan

Kiinan tuleva pääministeri Zhou Enlai Whampoan sotilasakatemiassa vuonna 1924. (Kuva: Wikipedia)Neuvostoliitolla oli tietenkin oma lehmänsä ojassa, kun se ryhtyi yhteistyöhön Kuomintangin kanssa. Bolshevikit asettivat avun ehdoksi sen, että Kuomintangin on ryhdyttävä yhteistyöhön Kiinan kommunistisen puolueen kanssa. Moskovassa ei luotettu kiinalaisten kommunistien kykyyn tehdä vallankumous maassa, jonka ajateltiin olevan valmis kommunismiin vasta porvarillisen vallankumouksen jälkeen. Kiinan vastaperustetulla kommunistipuolueella oli 20-luvun alussa vain joitakin satoja jäseniä, kun samaan aikaan Kuomintangilla oli 50 000 jäsentä. Ajatuksena oli, että kommunistit voisivat laajentaa kannatusta liittymällä yhteisrintamaan nationalistien kanssa ja ottamalla Kuomintangin lopulta haltuunsa. Venäläisten kehotuksesta kiinalaiset kommunistit - Mao Zedong mukaanlukien - liittyivät Kuomintangin jäseniksi ja puolueiden ensimmäinen yhteisrintama oli syntynyt.

Neuvostoliiton tuen myötä Kuomintang onnistui vahvistamaan kannatustaan ja hankkimaan uutta nostetta ajamalleen tasavallan asialle. Varmistettuaan asemansa Etelä-Kiinassa Kuomintang oli valmis yhdistämään maan Pohjoisen sotaretken avulla. Kuomintangin ja kommunistien yhteisrintama oli osapuolille kuitenkin pakon sanelema liitto, jota piti kasassa taistelu yhteisiä vihollisia eli sotaherroja ja imperialismia vastaan. Yhteistyö alkoi rakoilla Sun Yatsenin kuoltua vuonna 1925, ja pian Kuomintangin oikeistosiipi lopetti veljeilyn Neuvostoliiton ja kommunistien kanssa.