Maaliskuiset tapahtumat Lhasassa nostivat Tiibetin jälleen maailman huomion keskipisteeseen. Kuolonuhreja vaatineiden levottomuuksien kulusta oli hankala saada selvyyttä, sillä kiinalaisissa ja länsimaisissa tiedotusvälineissä esitetettiin ristiriitaisia tietoja tapahtumista. Kiinan viranomaisten ja Tiibetin itsenäisyyttä ajavan liikkeen näkemyserot heijastuivat uutisointiinkin.

Asetelma on tuttu Jean-Paul Desimpelaerelle, joka on Tiibetin asiantuntijana joutunut itsekin kiistojen keskelle. Belgia-Kiina -seuran palveluksessa parinkymmenen vuoden ajan toiminut Desimpelaere peräänkuuluttaa tasapuolisuutta Tiibetiä koskevaan keskusteluun.

- Jos minulta kysytään esimerkiksi äskettäisistä tapahtumista Lhasassa, niin olen pääosin samaa mieltä Kiinan hallituksen kanssa, joka sanoo dalai-laman ja tämän kannattajien pyrkivän häiritsemään Kiinan yhteiskunnallista vakautta. Mutta on olemassa myös syitä siihen, miksi nuorisojoukot sytyttivät kiinalaisten ja muslimien kauppoja tuleen. Lhasassa asuvien tiibetiläisten ja kiinalaisten välillä on eroja, sillä tiibetiläisnuorten on hankala saada töitä. Kiinalaiset taas eivät mielellään tulisi Tiibetiin, jos he saisivat töitä muista Kiinan maakunnista.

Desimpelaere matkusti itse ensi kertaa Tiibetiin vuonna 1985, jolloin hän perusti Kiinan-matkoja järjestävän matkatoimiston Belgiaan. Matkojen järjestämisen lisäksi Desimpeleare on osallistunut Tiibetissä useisiin kehityshankkeisiin, jotka ovat vaihdelleet aavikoitumisen ehkäisemisestä vedenjakelun rakentamiseen. Luovuttuaan tehtävistään Belgia-Kiina -seuran ja matkatoimistonsa parissa Desimpelaere on keskittynyt Tiibetin tutkimukseen yhdessä vaimonsa Elisabeth Martensin kanssa.

Mystinen Tiibet

Tiibet on monessa suhteessa kiehtova ja ainutlaatuinen paikka maailmassa, ja Desimpelaere on itse oivallinen esimerkki alueen vetovoimasta. Kokemustensa perusteella hän kertoo kuitenkin huomanneensa, että mitä mystisemmin Tiibetiä kuvaillaan, sitä vähemmän siitä yleensä tiedetään.

- On selvää, että edelleen monet ihmiset puhuvat Tiibetistä tuntematta sitä. Ei esimerkiksi pidä paikkaansa, että tiibetiläiset olisivat paimentolaisia. He ovat aina olleet maanviljelijöitä, jotka ilmaston vuoksi asuvat talvisin taloissa. Aiemmin nuo talot olivat pieniä, ja nykyään vähän isompia. Tiibetiläiset ovat paimentolaisia vain osaksi laiduntaessaan karjaansa kesäisin korkeammalla vuorilla. Silti toimittajat saattavat väittää, että "paimentolaisia pakotetaan asumaan kivitaloissa".

Kiinan ja Tiibetin kohtalot ovat vuosisatoja liittyneet toisiinsa, mutta kaikkien hyväksymää versiota menneisyyden tapahtumista ei ole. Desimpelaeren mukaan näkemyserot koskevat erityisesti 1900-luvun alkupuolen tapahtumia, joita leimasi suurvaltojen taistelu vaikutuspiireistä. Kommunistit pyrkivät valtaan noustuaan vapauttamaan Kiinaan historiallisesti kuuluneet alueet siirtomaavallasta, Tiibet mukaan lukien. Kiina katsoo samalla saattaneensa tiibetiläiset taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen piiriin.

Tiibet on monessa suhteessa ainutlaatuinen paikka maailmassa. (Kuva: Jean-Paul Desimpelaere)- Tiibetissä vallitsi vuosisatoja hieman samankaltainen feodaalijärjestelmä kuin Euroopassa aikanaan. Uskonnollisilla johtajilla oli siellä kuitenkin huomattavasti suurempi vaikutusvalta kuin täällä. 70 prosenttia maasta kuului luostareille. Jos Euroopassa paikalliset hallitsijat sotivat keskenään, taisteltiin Tiibetissä buddhalaisuuden eri suuntausten välillä. Hallitsijoilla oli vahvat yhteydet luostareihin, koska he lähettivät niihin jälkikasvunsa. Tiibetin buddhalaisuus oli siten koko yhteiskunnan perusta.

Nykypäivän Tiibet on tilanteessa, jossa sen on löydettävä tasapaino kehityksen välttämättömyyden ja perinteisen elämäntavan säilyttämisen välillä. Kiinan keskushallinto on panostanut Tiibetin autonomisen alueen kehittämiseen miljoonia juaneja, mutta länsimaissa sen toimet tulkitaan herkästi alueen perinteisen kulttuurin vastaisiksi.

- Ulkomailla asuvat tiibetiläiset ovat välittäneet poliittista kantaansa niille länsimaalaisille, jotka ovat löytäneet buddhalaisuudesta uutta henkisyyttä. En kritisoi lainkaan sitä, että lukuisat ihmiset täällä länsimaissa löytävät buddhalaisuudesta väylän henkisempään elämään. Mutta samalla Tiibetin buddhalaisuuden kannattajat omaksuvat huomaamatta poliittisia kantoja.

Desimpelaere ei usko, että poliittiset näkemyserot tasoittuvat merkittävästi lähiaikoina. Informaation lisääntymistä hän pitää kuitenkin myönteisenä kehityksenä, jonka tuloksena saattaa syntyä tasapuolistakin tietoa Tiibetistä.

- Uskon siihen, koska yhä useammat ihmiset käyvät Tiibetissä. Se on mielestäni positiivinen asia paremman ymmärryksen kehittymisen kannalta. Aasian tutkimuksen ansiosta saatavilla on myös monipuolisempaa tietoa. Vaikka ei haluaisikaan kuulla kiinalaisten mielipidettä, on monia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Tiibetin demografiaa, taloutta ja monia muita aiheita. Yhteyksien lisääntyessä ymmärrys alueesta kehittyy samaan tapaan kuin on jo käynyt muun Kiinan kohdalla.

Näkyvimmät muutokset taloudessa

Desimpelaere pyrkii edelleen vuoden tai parin välein matkustamaan Tiibetin. Nyt matkojen tarkoituksena on tutkimustyö, jota Desimpelaere tekee erityisesti Tiibetin maaseudulla. Keskustelut maanviljelijöiden kanssa ja monet kehityshankkeet alueella ovat tarjonneet hänelle omakohtaisen näkökulman tiibetiläisten elämään ja siinä vuosien mittaan tapahtuneisiin muutoksiin.

Tiibetin rakennuskanta on viime vuosina parantunut. (Kuva: Jean-Paul Desimpelaere)- Näkyvimmät muutokset ovat ilman muuta tapahtuneet taloudessa. Kuka tahansa, joka on käynyt Tiibetissä 30 vuotta sitten, ja palaa sinne nyt, sanoo kaiken kokonaan muuttuneen, niin kuin muuallakin Kiinassa. Talot ovat uusia, jopa maaseudulla. On enemmän kouluja, enemmän autoja, enemmän vähän kaikkea. Aikanaan kun olin Tiibetissä, ihmisillä ei ollut juuri muuta syötävää kuin nauriita ja perunoita. Nykyään valikoima on paljon parempi, kasvihuoneiden ansiosta on kasviksia ja jopa tomaatteja!

Taloudellisen kehityksen myötä elämänlaatu on Tiibetissä kokonaisuudessaan parantunut. Samaan aikaan kuilu hyvin toimeentulevien ja köyhien välillä on kasvanut. Desimpelaere näkee ilmiön taustalla talouden vapautumisen Kiinassa viimeisen 30 vuoden aikana. Kehityksen kääntöpuolena on koko maassa ollut tuloerojen kasvu, erityisesti maaseudun ja kaupunkien välillä. Tämä on näkynyt myös Tiibetin autonomisella alueella.

- Kyllä, mutta ei voida sanoa, että Tiibetissä olisi paljon köyhiä. Ei myöskään voida yleistää niin, että rikkaimmat ihmiset Tiibetissä olisivat kommunistisen puolueen jäseniä, koska se ei pidä paikkaansa. Ketkä sitten ovat menestyneet Tiibetissä? Vaikkapa pienyrittäjä, jolla on ollut onnea aloittaessaan parin rekan kuljetusyrityksen, ja jolla kovasti työskenneltyään on nyt parikymmentä rekkaa ja työntekijää palveluksessaan. Tämän kaltaiset ihmiset ovat onnistuneet menestymään Tiibetissä, samoin kuin jotkut kauppiaat aikana, jolloin markkinatilanne oli hyvä.

Perinteinen elämäntapa ei tarjoa töitä kaikille

Tiibetiläisten elämä on pitkään kulkenut maanviljelyn ja buddhalaisuuden määrittämän perinteisen kulttuurin raameissa. Maanviljelyn parissa työskentelee edelleen valtaosa Tiibetin väestöstä. Tilanteen tekee haastavaksi se, että alueen talousselämä ei ole kehittynyt samaan tahtiin väestönkasvun kanssa. Desimpelaeren mukaan Tiibetin työmarkkinoilla on 400 000 ihmistä vailla työtä.

Jean-Paul Desimpelaere on tutkimustyössään kiinnostunut elämästä Tiibetin maaseudulla. (Kuva: Jean-Paul Desimpelaere)- Maatalouden parissa työskentelee noin 80 prosenttia tiibetiläisistä ja se on liikaa maan kehittämisen kannalta. Yleisesti ottaen Eurooppa kehittyi siten, että maataloustyöstä yli jäänyt väestö siirtyi teollisuuden palvelukseen. Ne talouden sektorit, joita Beijing haluaa Tiibetissä kehittää, ovat pienteollisuus, maanviljelystuotteiden jalostus, kokoonpanoteollisuus ja niin edelleen. Tärkeää on myös kehittää matkailualaa. Mutta kaikki tämä edelyttää ihmisten kouluttamista.

Maaseudulta lähdetään Kiinassa keskimäärin harvemmin koulutielle kuin kaupungeista. Tiibetiläisten kilpailua työpaikoista vaikeuttaa se, että heidän koulutustasonsa on alhainen. Monilta uupuu ammattikoulutus, vaikka peruskoulu olisi käytykin. Desimpaleare kertoo, että Kiinan viranomaisten tavoitteena on vuoteen 2010 mennessä antaa kaikkiaan 150 000 työttömälle tiibetiläisnuorelle ammatillinen koulutus. Desimpelaere arvioi, että koulutushankkeiden vuoksi Kiinan viranomaisia saatetaan arvostella perinteisen elämäntavan muuttamisesta.

- Kyllä, mutta hankkeella ei ole mitään tekemistä maanviljelyn kanssa. On muistettava, että maatalous Tiibetissä tapahtuu 4000 metrin korkeudessa. Viljelykelpoisia alueita, joilla voidaan kasvattaa ohraa ja maissia, on rajoitetusti. Kasvihuoneillekaan ei riitä tilaa loputtomasti. Maatalous ei perinteiseen tapaan voi työllistää kaikkia nuoria.

Tiibetin tulevaisuus riippuu paljolti siitä, onnistutaanko taloudellisen kehityksen ja perinteisen kulttuurin vaalimisen välille löytämään tasapaino. Vaikka muutokset ovat väistämättömiä, ei kehitys välttämättä ole pahasta.

- Ne uusilla aloilla työskentelevät tiibetiläiset, joita olen henkilökohtaisesti tavannut, ovat varsin tyytyväisiä. Matkailualalla työskentelevien on osattava englantia, mikä antaa heille mahdollisuuden vähän matkustaa. Pienteollisuuden parissa työskentelevät puolestaan ansaitsevat enemmän kuin maanviljelijät. Joten olen kyllä nähdyt kehitystä elämänlaadussa.

Artikkeli julkaistu alun perin 14.7.2008