Shaolin-temppeli tunnetaan kaikkialla maailmassa kiinalaisten kamppailutaitojen syntysijana. Se perustettiin nykyisen Henanin maakunnan Songshaniin vuonna 495 ennen ajanlaskun alkua, pohjoisen Wei-dynastian aikaan.

Kaikkien meidän ei kuitenkaan tarvitse matkustaa Kiinaan asti Shaolin-munkkeja tapaamaan, sillä Lontoon esikaupungissa, ihan Tufnellin metroaseman ulkopuolella on mahdollista tulla kosketuksiin tämän vuosisatoja vanhan kulttuurin kanssa. Kymmenen vuotta sitten shifu Shi Yanzi tuli Englantiin kiinalaisen Shaolin-temppelin apotin, shifu Yong Xinin valtuuttamana ja perusti Lontooseen Shaolin-kulttuurikeskuksen.

Shaolinin kulttuurilähetiläs

Shi Yanzi meni itse Shaolin-temppeliin 16-vuotiaana, ja eli siellä 15 vuotta ennen kansainväliseksi kungfu-lähettilääksi ryhtymistään.

- Meillä kävi Kiinassa Shaolin-temppelissä paljon turisteja ja kamppailutaitojen opiskelijoita perehtymässä Shaolin-kulttuuriin, ja he tekivät meihin todella suuren vaikutuksen. Temppelin apotti ajatteli, että jos maailmalla on niin paljon ihmisiä, jotka haluavat oppia Shaolin-kungfua, niin miksi emme lähettäisi opettajia Kiinasta Englantiin, Amerikkaan, kaikkialle maailmaan levittämään kiinalaista kulttuuria,selittää Shi Yanzi.

Apotti Yong Xin, joka on Shi Yanzin opettaja, valitsi Shin tehtävään sen vuoksi, että tämä oli jo saavuttanut mainetta maailmalla muun muassa voittamalla kahdeksan kertaa lajinsa Kiinan mestaruuden ja kaksi kertaa maailmanmestaruuden. Menestys houkutteli Shaolin-temppeliin paljon ulkomaalaisia, jotka halusivat nimen omaan opiskella ja otella Shi Yanzin kanssa.

Apotti päätteli, että Shillä oli jo kokemusta länsimaisten oppilaiden kanssa työskentelystä. Nuori munkkikokelas oli omin avuin opiskellut myös englantia, ja kun luostarissa oltiin sitä mieltä, että Shi Yanzi ymmärsi kungfun kamppailutaidon lisäksi myös riittävän syvästi buddhalaista filosofiaa, hänen katsottiin olevan sopiva mies tähän vastuulliseen tehtävään. Hän saapui Lontooseen vuonna 1998.

Yksinkertaista ja ankaraa elämää

Shaolin-kungfu on näyttävä laji, vaikka harjoittelu on joskus aika karua (Kuva: Shaolin Temple, UK) Shi Yanzi huomauttaa, että todellisuus Shaolin-munkkien elämästä ja heidän harjoittelustaan on aika kaukana Hollywood- ja Hongkong-elokuvien luomista mielikuvista:

-Shaolin harjoittelu on rankkaa, mutta myös yksinkertaista. Se ei oikeastaan ole lainkaan sellaista, kuin kungfu-elokuvissa, tai sellaista mitä näkee, kun katsoo esiintyvien ryhmien show-esityksiä. Ne ovat niin jännittäviä ja dramaattisen näköisiä...Todellisuudessa treenaus on yksinkertaista mutta kovaa, samanlaista kuin elämämmekin, yksinkertaista ja ankaraa. Emme siis seiso tuntikausia vesikulhoja kannatellen, sellainen näyttää hyvältä valkokankaalla mutta ei todellakaan vastaa todellisuutta!

Temppelissä päivä alkaa varhain, aamuyöllä kolmen tai puoli neljän aikaan. Ensin munkkien ohjelmassa on rukouksia ja resitointia, ja vasta sitten syödään aamiainen. Aamiaisen jälkeen kukin hoitaa omat vaihtelevat tehtävänsä temppelissä, joka avautuu yleisölle aamukahdeksalta.

Koska temppelissä käy vierailijoita koko ajan, pitää jokaisessa salissa olla joku katsomassa patsaiden ja muiden esineiden perään, vahtimassa ettei suitsukkeista leviä tulipaloja ja vastaanottamassa kävijöiden lahjoituksia. Myös yleisestä siisteydestä huolehtiminen on munkkien vastuulla, ja jokaiselle osuu silloin tällöin myös keittiö- ja puutarhavuorot.

On kuitenkin paljon sellaisia töitä joihin munkit eivät osallistu:
-Täällä on töissä myös muita ihmisiä, jotka eivät siis ole munkkeja tai kokelaita. He saattavat esimerkiksi myydä pääsylippuja turisteille, koska sellainen työ ei sovi munkeille, selittää Shi Yanzi.

Temppelin alueella on myös pieni poliisilaitos, ja töissä on myös sähkömiehiä ja muita ammattimiehiä. Shi kertoo, että joskus ihmiset ovat vähän hämmentyneitä ja sanovat, että Shaolin-temppeli on kuin valtionhallinnon alainen laitos, jossa on vain "valemunkkeja".
- Se ei ole totta, he eivät vain tiedä miten järjestelmä toimii, mukana on joukko erilaisia ihmisiä eri tehtävissä!

Shifu Shi toteaa, että monet ihmiset eivät itse asiassa oikein tiedä, mitä sanalla munkki tarkoitetaan. Hän selventää, että munkki asuu temppelissä koko ikänsä ja omistautuu buddhalaisuuden opiskeluun päämääränään valaistuminen. Munkit eivät saa avioitua, vaan keskittyvät muiden auttamiseen ja opettamiseen.

Wu sheng, taistelevat munkkikokelaat

Suurin osa Shaolin-temppelin kamppailulajeille omistautuneista munkeista, joita kiinaksi kutsutaan nimellä wu sheng (武生), eivät olekaan munkkeja sanan varsinaisessa merkityksessä.

Heitä voitaisiin kutsua kokelaiksi, koska heillä on temppelissä oma mestari, shifu (师傅), jonka johdolla he perehtyvät kamppailutaitojen harjoittelemiseen. Myös nämä taistelevat munkkikokelaat opiskelevat buddhalaisuutta, mutta he voivat toisaalta myös lähteä temppelistä ja mennä naimisiin. Jokainen Shaolin-kokelas saa niin sanotun Shaolinin sukupolvinimen, joita on yhteensä 72. Shi Yanzi itse kuuluu Shaolin-temppelin taistelijamunkkien 34. sukupolveen.

Shaolin temppelin pitkä perinne

Seinämaalaus kertoo mitä muurin toisella puolen harrastetaan (Kuva: Shaolin Temple, UK)Shifu Shi Yanzi on sitä mieltä, että kiinalainen Shaolin-kungfu edustaa ehdottomasti maailma korkeatasoisinta kamppailutaitoa. Entisaikoina kiinalaisen Shaolin-temppelin johtajat kutsuivat maan parhaat kungfu-mestarit temppeliin - elämään, opettamaan ja opiskelemaan kolmen vuoden ajaksi.

Tuon intensiivisen harjoitusjakson kuluessa alan mestarit laativat täysipainoisen harjoitusohjelman, ja kirjasivat opetuksensa ylös eräänlaiseksi kungfun opinto-ohjelmaksi, jossa voi edetä kamppailutaitojen ala-asteelta aina taisteluakatemian huipulle.

Shaolin-temppeliin on siis koottu uskomaton määrä alan tietotaitoa, ja sillä on todella pitkä perinne näiden taitojen siirtämisessä sukupolvelta toiselle.

Vaikka Shaolin-opetukset ovat jo levinneet kaikkialle maailmaan Shi Yanzi muistuttaa, että parhaiden Shaolin-munkkien kanssa on nykyisin vaikea päästä tekemisiin. Monet heistä pysyttelevät vuorilla, kylässä, eivätkä juuri käy muualla. Sellainen ei yksinkertaisesti kiinnosta heitä. Maailmalla kiertävissä esiintyvissä Shaolin-ryhmissä taas on enimmäkseen nuoria munkkeja, jotka eivät välttämättä ole huipputasoa tiedollisesti ja taidollisesti.

Esiintyvät Shaolin show-ryhmät ovatkin useimmiten liikkeellä kaupallisten tahojen aloitteesta. Kiertueita järjestävät yritykset haluavat rahoilleen vastinetta, ja sen vuoksi estradeilla esitetään runsaasti akrobaattisia temppuja, hyppyjä ja voltteja – se kun vetoaa yleisöön hyvin.

Shi Yanzin mielestä näissä show-esityksissä on kuitenkin mukana paljon sellaisia elementtejä, jotka eivät ideologisesti vastaa Shaolin-kulttuurin sisältöä. Shi itse korostaa haluavansa vain edistää Shaolin-kulttuuria - silläkin uhalla, että perinteinen harjoittelu on paljon tylsempää kuin lavakarismaa säteilevät lentävät show-munkit antaisivat aavistaa.

Lontoon Shaolin-koulussa on noin nelisen tuhatta rekisteröityä jäsentä, ja aktiivisesti harjoittelevia kungfu-oppilaita alle tuhatkunta. Oppilaille on tunteja kuutena päivänä viikossa.

Maailmalla liikkuu paljonkin Shaolin-nimeä kantavia kouluja ja opettajia, mutta kaikki eivät Shin mielestä ole aidosti Shaolin-kulttuurin asialla. Hyvän opettaja löytäminen ei todellakaan ole helppoa, ja Shi kehottaakin aina ottamaan selvää opettajan taustasta ja osallistumaan tämän tunnille, sillä vai siten pääsee selville opettajan luonteesta ja opetusmenetelmistä.

Tärkeintä on tasapaino

Shi opettaa omille oppilailleen Shaolin-kamppailutaidon perusasioita. Hänen mukaansa Shaolin-taidossa ei ole kyse pelkästään kamppailusta, vaan myös kulttuurista, kiinalaisesta ja buddhalaisesta filosofiasta. Shaolin-opiskeluun kuuluu sekä zen-buddhalaisuutta että taistelutekniikoita, mutta Shi siteeraa tässä yhteydessä mielellään Bruce Leen ajatusta siitä, että kyse on nimen omaan “kamppailusta ilman kamppailua”.

- Buddhalaisuus mukaan lukien Shaolin-kulttuurissa on kolme puolta. Yksi on zen-filosofia. Toinen on aito Shaolin-kamppailutaito. Me siis opetamme kamppailulajia, ja ihmisten pitää ymmärtää, että siinä on kyse taistelemisesta. Muutenhan se voisi olla tanssia tai pelkän muodon harjoittamista. Kolmanneksi, opetan Shaolin-qigongia terveyden ylläpitämiseksi.

Lontoon Shaolin-temppelin buddhalainen sali (Kuva: Shaolin Temple, UK)Shi Yanzi vakuuttaa, että qigong on oleellinen osa kamppailutaitojen harjoittamista. Nuorena harjoittelu ja ottelut sujuvat kuin itsestään, mutta miten sitten kun ikää karttuu? Shaolin-kulttuurissa uskotaan, että on mahdollista säilyttää keho terveenä ja mieli kirkkaana vielä vanhoilla päivilläkin, ja tässä qigong harjoittelusta onkin apua.

Shaolin-qigong saa Shin mukaan mielen rauhalliseksi, auttaa keskittymään, muovaa ihmisen luonnetta ja vahvistaa sisäelimiä. Se hidastaa ikääntymisprosessia ja puhdistaa luuydintä, ja avaa myös meridiaanit vilkastuttaen ja vahvistaen elimistön metabolismia. Shi Yanzi kuitenkin toteaa, että monet eivät ymmärrä tällaisia asioita eivätkä siksi usko niihin!

Tärkeintä kaikessa harjoittelussa on kuitenkin tasapaino, tai mielen rauha, kuten sitä buddhalaisittain kutsuttaisiin. Shi selittää, että tasapainoon pitäisi pyrkiä ihan kaikessa tekemisessä ja kaikilla elämänalueilla – kungfussa, terveydessä ja ihmissuhteissa. Pitää vain osata tehdä oikeita valintoja, sellaisia jotka tukevat tasapainoon pääsemistä.

Lontoon Shaolin-temppelissä järjestetään kungfu-kurssien lisäksi myös mandariinikiinan ja kalligrafian kursseja, sekä buddhalaisen filosofian oppitunteja ja workshoppeja.

Lisätietoa Shaolin-temppelin kotisivuilta www.shaolintempleuk.org

Julkaistu ensimmäisen kerran 15.2.2008.