Tapana lienee pyrkiä jäsentämään elämää ja sen ilmiöitä järkevällä ja mielekkäällä tavalla, niin että maailmaan saataisiin edes joku tolkku ja että asioilla olisi aikansa ja paikkansa.

Tietämällä ja ymmärtämällä voimme hallita ja käsittää maailmaa, tai ainakin luulla niin.
Kiinalaiset ovat nimittäin ottaneet tästä “tietämisen tilasta” vielä yhden askelen edemmäksi ja pitävät niin sanottua ”ei-ymmärtämisen tilaa” vaikeasti saavutettavana, mutta huomattavan jalostuneena olomuotona.

Melko monen kiinalaiskodin seinältä löytyy kalligrafia jossa lukee Nán dé hútu (难得糊涂)eli “on vaikeaa saavuttaa hämmennyksen tila.” Nán on adjektiivi “vaikea”, dé merkitsee verbiä “saavuttaa”. Hútu tarkoittaa “hämmentynyttä, sekavaa, ei-selkeää”.

Tämän sanonnan alkuun panija on maineikas kiinalainen maalari Zheng Banqiao, joka eli Qing-dynastian aikaan siinä 1700-luvun alkuvuosina. Zheng Banqiao oli tunnettu bambu-maalari, ja lisäksi arvostettu kalligrafi ja oppinut.

Sivistyneenä miehenä Zheng Banqiao olisi ennen muuta halunnut kaikkien konfutselaisten ihanteiden mukaisesti tulla hyväksi virkamieheksi. Hän ei kuitenkaan saavuttanut suurtakaan menestystä urallaan, vain ja ainoastaan siitä syystä, että pyrki aina ja kaikessa noudattamaan sääntöjä ja määräyksiä pikkutarkasti, eikä kyennyt joustamaan tai mukautumaan erilaisiin tilanteisiin. Työasioissa hänellä oli siten jatkuvasti seinä vastassa, asioilla kun ei oikeassa elämässä useinkaan ole tapana sujua ohjekirjan mukaan.

Ehkä meidän jälkipolvien onneksi Zheng Banqiao kuitenkin saavutti menestystä maalarina ja kalligrafina. Tuo sanonta, nán dé hútu, on ikään kuin Zheng Banqiaon elämän ja ajattelun lopputiivistelmä.

Hän joutui nimittäin jossain vaiheessa nostamaan tassut pystyyn ja tunnustamaan itselleen, että on vaikeaa kestää epävarmuutta ja hämmennystä - sitä että niin monilla asioilla ja ilmiöillä on ikään kuin oma elämänsä, jonka voi vain hyväksyä ja johon tulee sopeutua, eikä suinkaan pakottaa elämää siihen muottiin jonka on itse laatinut. Tuo hämmennyksen tila oli siis pitkällisen kokemuksen ja ajattelun tulos.

Kun tässä yhteydessä sanotaan hútu, sillä ei lainkaan tarkoiteta “typeryyttä tai hölmöyttä”, vaan nimenomaan tietynlaista nöyryyttä sen tosiasian edessä, että maailman todellinen ymmärtäminen saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi saavuttamatta. Hútu, “hämmennys”, on tila jossa hyväksymme tietämättömyytemme ja juuri tämä ei-ymmärtäminen vapauttaa meidät todella näkemään maailman sellaisena kuin se on ja ilmenee.