Tämän kiinalaisen sanonnan merkitys piilee siinä, että ennen kuin taiteilija ryhtyy maalaamaan kuvaa bambusta, hänen tulee rinnassaan, eli sydämessään tietää minkälainen on bambun olemus.

Nykypäivänä sanonnalla viitataan yleensä siihen, että ennen toimeen tarttumista pitää valmistautua hyvin niin mielen kuin käytännön tasollakin.

Xiōng merkitsee ”rintaa”, tässä sitä käytetään merkityksessä ”sydän”, enemmän kokemuksen ja tunteen tasolla kuin fyysisellä. Yŏu on verbi ”olla, omistaa”. Chéng on verbi ”tulla joksikin, kehittyä, kasvaa”, ja zhú merkitsee ”bambua”. Xiōng yŏu chéng zhú (胸有成竹), eli "kasvattaa sydämessään bambuja"

Sanonta on saanut alkunsa Kiinassa Song dynastian aikaan, noin vuoden 1000 paikkeilla eläneestä taiteilijasta nimeltä Wen Tong. Wen Tong oli sivistynyt mies, runoilija ja kalligrafi, ja päälle päätteeksi vielä varsin maineikas taiteilija. Kuvataiteilijana hän oli erityisesti perehtynyt bambumaalauksiin. Mainittakoon että Wen Tong oli aikansa kuuluisimpiin lukeutuneen runoilijan, Su Shin serkku. Su Shi on laatinut runoja myös Wen Tongin maalausten innoittamana.

Wen Tong rakasti bambuja yli kaiken, ja istutti kotinsa ympärille oman pienen bambumetsikön. Kun vain suinkin ehti, hän vaelteli bambumetsikössään ajatuksiinsa vaipuneena, tutkien bambukasvien olemusta, niiden lehtien hienoja ruoteja, rungon rakennetta, valon ja varjon leikkiä ruokojen lomassa, kuunnellen tuulen liikkeitä lehvästössä.

Kun Wen Tong sitten ryhtyi maalaamaan bambua, hän ei suinkaan katsonut mallia elävästä kasvista, vaan maalasi sen mielikuvan mukaan mikä hänelle oli bambujen tarkkailusta syntynyt. Hän maalasi siis suoraan sydämestään, niitä bambuja mitä sinne oli piirtynyt. Wen Tongin maalaukset herättivät ihastusta. Ne olivat niin eloisia ja herkkiä, niihin oli tallentunut bambun olemus juuri sellaisena kuin hän itse oli sen kokenut - sama kokemus välittyi maalauksista myös katsojalle. Wen Tongin töitä halusivat kaikki itselleen ja monet nuoret taiteilijat hakeutuivat hänen luokseen oppiakseen jotain siitä tavasta millä hän bambuja paperille loihti.

Taiteilija tutki bambukasvien olemusta ja kuunteli tuulen liikkeitä lehvästössä. (Kuva: Radio86) Muiden taiteilijoiden katsellessa Wen Tongin työskentelyä he eivät voineet kuin ihmetellä sitä vaivattomuutta ja varmuutta millä tämä maalasi bambuja, eivätkä saattaneet käsittää mistä lähteestä hän nämä täydelliset kuvat oikein ammensi. Asiaa ei sopinut kysyä suoraan mestarilta itseltään, ja niinpä oppilaat kääntyivät taiteilijan hyvän ystävän Chao Buzhin puoleen.

Chao vastasi heille: ”Jos haluatte maalata bambuja kuin mestari Wen, teidän tulee ensin kasvattaa bambuja sydämissänne, ja sitten vasta laskostaa auki riisipaperinne ja ottaa esiin siveltimenne”.

Näin on saanut alkunsa sanonta Xiōng yŏu chéng zhú. Se kuvaa perusteellista paneutumista ja valmistautumista, sitä että tuntee sydämessään ja ymmärtää omakohtaisen kokemisen kautta sen, mitä on kuvaamassa tai mistä on puhumassa. Sanonta sopii minkä tahansa hankkeen alkajaisiksi – asioihin on hyvä paneutua sielullaan ja sydämellään.

Julkaistu alun perin 26.3.2008