Lijiangia kutsutaan Idän Venetsiaksi. (Kuva: Radio86)x
Sinut on valittu osallistumaan Radio86:n käyttäjätutkimukseen. Kyselyyn vastaaminen vie aikaa vain 2-3 minuuttia. Vastauksesi auttavat meitä parantamaan palvelujamme. Kiitos osallistumisestasi.
EiEn osallistu kyselyyn.
Radio86 kansainvälisesti:
English08.05.2009, 03:25 GMT
Lijiangin kaupunki Koillis-Kiinassa on yhdistelmä vähemmistökansojen kulttuuria ja luonnonnähtävyyksiä. Lumihuippuisten vuorten ympäröimä Lijiang sijaitsee 2400 metrin korkeudessa Yunnanin maakunnassa Tiibetin rajalla. Kaupungin läpi virtaava Lijiang-joki haarautuu kanavien verkostoksi, joka luo paikkaan ainutlaatuisen tunnelman. Lijiangista löytyy lähes 350 siltaa, joista osa on rakennettu Ming- ja Qing-dynastian aikaan. Lijiang onkin yksi niistä Kiinan kaupungeista, jotka kilpailevat nimityksestä ”Idän Venetsia”.
Lijiang perustettiin Song-dynastian aikaan 800 vuotta sitten. Yuan-dynastian keisari Kublai-kaani valloitti alueen osaksi Kiinaa ja Lijiangista muodostui alueen kulttuurin keskus. Vanhoista kiinalaisista kaupungeista poiketen Lijiangin ympärillä ei ole muuria. Poikkeukseen on erikoinen syy, joka liittyy kaupunkia 500 vuoden ajan hallinneeseen Mu-nimiseen perheeseen. Jos kirjoitusmerkki Mu laitetaan suorakulmion sisäpuolelle, muodostuu kirjoitusmerkki Kun, joka merkitsee piiritystä tai ongelmaa. Täten muurin rakentaminen kaupungin ympärille olisi symbolisesti merkinnyt itsensä asettamista ansaan.
Lijiangin vanha kaupunki on vähemmistökansojen arkkitehtuurien aarre. Naxi-kansa, johon tätä nykyä kuuluu alle 300 000 jäsentä, on vuosisatojen ajan pitänyt Lijiangia pääkaupunkinaan. Heidän rakennuksissaan on nähtävissä myös vaikutteita alueen muilta vähemmistökansoilta kuten tiibetiläisiltä ja bai-kansalta. Naxit koristelevat talonsa upeilla kaiverruksilla, ja erityisesti ovet, ikkunat ja kattopaalut ovat mielikuvituksellisesti koristeltuja. Rakennukset muodostavat sisäpihoja, joiden ympärillä olevissa huoneissa perheen kaikki sukupolvet asuvat tiivinä yhteisönä. Puusta ja tiilestä tehtyjen talojen huoneet jaetaan iän ja aseman mukaisesti. Talojen välissä olevat kujat ovat Lijiangissa kapeita, ja lähes labyrinttimaista tunnelmaa lisäävät kaupunkia halkovat kanavat.
Mustan lohikäärmeen allas. (Kuva: Radio86)Ainutlaatuisen rakennuskantansa ansiosta Lijiangin kaupunki pääsi vuonna 1997 Unescon maailmanperintölistalle. Kaupungista on tämän jälkeen tullut suosittu matkailukohde, joka vetää puoleensa varsinkin kiinalaisia turisteja.
Eräs Lijiangin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Mustan lohikäärmeen allas, joka sijaitsee kaupungin pohjoispuolella Elefanttivuoren juurella. Myös Jadelähteen puistona tunnettu yli 11 neliökilometrin puisto rakennettiin 1700-luvulla Qing-dynastian aikana. Lähteen ympärillä ja rehevien puiden takana on paljon kauniita naxi-tyylisiä rakennuksia, ja puistossa kasvaa yli 500 erilaista kukkaa. Puiston portista sisään astuttuaan tulee vihreän veden ylittävälle valkoiselle marmorisillalle, jonka viiden kaariholvin läpi heijastuu veteen näkymiä Jadelohikäärmeen vuorelta.
Kymmenen kilometrin päässä Lijiangin kaupungista on lähekkäin useita pieniä kyliä, joiden 15 temppelista ja muista rakennuksista löytyvät kuuluisat Lijiang-seinämaalaukset. Kaikkein kuuluisimpia maalauksia kutsutaan baisha-seinämaalauksiksi, sillä ne ovat Baishan kylän Suuren aarteen palatsissa ja Liuli-temppelissä. Seinämaalaukset ovat peräisin Ming- ja Qing-dynastioiden ajalta, ja ne heijastavat alueella tuolloin vaikuttanutta kulttuuria.
Jadelohikäärmeen vuorella on 13 huippua. (Kuva: Radio86)Yulong Shan eli Jadelohikäärmeen vuori puolestaan sijaitsee 15 kilometriä etelään Lijiangista. Lumen peittämä ja usvan ympäröimä vuori kohoaa korkeimmillaan 5600 metriin ja tarjoaa luonnon kauneutta jylhimmillään. Naxit ovat perinteisesti pitäneet Jadelohikäärmeen vuorta pyhänä.
Legendan mukaan Jadelohikäärme ja viereinen Haba-vuori olivat kaksosia, jotka kävivät taistelemaan pahaa henkeä vastaan. Haba kuoli taistelussa, mutta Jadelohikäärme sai pahan hengen karkotettua kulutettuaan 13 miekkaa loppuun taistelussa. Jadelohikäärme jäi vartioimaan paikkaa miekat kädessään ja muuttui veljensä tavoin aikanaan vuoreksi. Miekoista on jäänteenä Jadelohikäärmeen vuoren 13 huippua.
Vuorenhuippujen välissä sijaitsee Tiikerinhyppyrotko, joka on yksi maailman syvimmistä rotkoista. Rotko on saanut nimensä tarinasta, jonka mukaan tiikeri olisi hypännyt rotkon yli sen kapeimmasta kohtaa. Lähes kolme kilometriä syvällä rotkolla on kapeimmillaan leveyttä vain 30 metriä.
Puolessavälissä Jadelohikäärmeen vuoren huipulle on kuuluisa Kuusitasanko, jossa kasvaa jylhiä kuusia ruohotasangon vieressä. Jakkihärät, vuohet ja hevoset laiduntavat täällä rauhallisesti lintujen laulun keskellä. Kuusitasangon sanotaan olevan portti Jadelohikäärmeen kolmanteen kuningaskuntaan, jossa kaikki ovat rikkaita ja onnellisia. Tasangolle pääsee sekä vaijerivaunulla että hevosella paikallisten oppaiden kanssa.
Monet naximusiikin taitajista ovat iäkkäitä. (Kuva: Radio86)Lijiangista puhuttaessa ei tule unohtaa naximusiikkia. Kyse on 500 vuoden kuluessa kehittyneestä ainutlaatuisesta musiikkityylistä. Lijiangissa naximusiikkia soittaa muutama isompi orkesteri, jotka koostuvat enimmäkseen vanhemmista soittajista. Instrumentit ovat yli sata vuotta vanhoja, ja niitä säilytettiin piilossa kulttuurivallankumouksen aikana. Naximusiikissa on vaikutteita kiinalaisesta musiikista Han- Tang- ja Song-dynastioiden ajoilta, ja Lijiangissa voikin kokea, miltä musiikki kuulosti perinteisessä Kiinassa.
Teksti: Janne Suokas
Tekstin lähde: Juha Leino, Antonia Ramsay