Harvalla on lapsuuden unelma-ammatti toteutunut niin kirjaimellisesti kuin Anna-Kaisa Huttusella. Hän piirteli jo lapsena omia vaatemallistojaan ja halusi isona muotisuunnittelijaksi, joka matkustelee maasta toiseen. Innoittajina olivat elegantisti pukeutuneet italialaisnaiset, joita Anna-Kaisa näki valkokankaalla ja lomamatkoilla.

Lapsuuden haaveesta tuli totta. Anna-Kaisa opiskeli Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa vaatesuunnittelua ja haki opintoihinsa täydennystä Berliinistä ja Pariisista. Hän on suunnitellut mallistoja useille eri toimeksiantajille, kuten Stockmannille, Reimalle ja ranskalaiselle La Chemise Lacostelle. Iso osa Anna-Kaisan töistä on kuitenkin työasuja. Suunnittelija kertoo, että erikoistuminen univormuihin tuli puolivahingossa.

- Silloin kun oli valmistumassa taideteollisesta korkeakoulusta, mut kutsuttiin Finnairin virkapukusuunnittelukilpailuun ja sattumalta voitinkin sen. En ollut siihen mennessä ollut erityisemmin kiinnostunut työvaatteista, mutta sitä myötä innostuin asiasta enemmän. Ja heti samana vuonna tuli toinen työtarjous Suomen Tullilta. Siitä se lähti.

Nyt, kymmenisen vuotta valmistumisensa jälkeen Anna-Kaisa asuu Beijingissä. Aika kuluu ranskalaisen Esmod-muotiakatemian opettajana sekä kiinalaisten vaatealan yritysten konsultoinnissa. Anna-Kaisa opastaa paikallisia vaatevalmistajia parantamaan laatuaan ja säilyttämään kilpailukykynsä kotimaan markkinoilla tai vastaamaan paremmin ulkomaisten toimeksiantajien vaatimuksiin.

Kiinassa vaate ei ole arvoesine

Millainen on kiinalaisen kuluttajan suhtautuminen muotiin? Koska Kiinassa on runsaasti tekstiiliteollisuutta, vaatteita ei vielä pidetä arvoesineinä. Ja jos vaatteisiin sijoitetaan, niin ainoastaan niihin näkyvimpiin kappaleisiin.

- Alusvaatteeisiin, jotka pitkään ovat olleet pannassakin, ei edelleenkään uhrata kuukauden, saati edes kahden päivän palkkaa, koska se ei ole se näkyvä osa.

Laukkuihin, kenkiin tai koruihin panostetaan tekstiileitä enemmän. Monilla keskiluokkaisilla miehilläkin näkee Anna-Kaisan mukaan pieniä timanttisormuksia.

Anna-Kaisa miettii, että kiinalainen muoti on hatara käsite. Vielä muutama vuosikymmen sitten naisten ainoa vaate oli Mao-puku, ja

- Varsinkin kiinalaiset nuoret naiset on ikään kuin palanneet entisaikojen naisellisempaan rooliin. Hirveän monien 20-30-vuotiaiden kiinalaisten hyvinkoulutettujen tyttöjen ykköstavoite on päästä naimisiin, ja päästä hyviin naimisiin. Romantiikalla ja rakkaudella ei välttämättä ole niin suurta roolia siinä avioliiton solmimisessa, Anna-Kaisa miettii. Avioliitto koetaan onnellisen ja hyvän elämän takeena. - Samahan se on joka puolella, että parasta valita se hyvin ansaitseva puoliso. Mutta Kiinassa se on erittäin tärkeää. Ja heti kun kiinalainen nuori nainen pääsee hyviin naimisiin, napsahtaa päälle sellainen vanha kungfutselainen ajattelutapa, että sen naimisissa olevan naisen rooli on asettaa itsensä taka-alalle ja keskittyä muiden ihmisten hyvinvointiin. Kiinalaisnaisille markkinoidaan pehmeyttä ja sitä vanhaa roolimallia, mihin kuuluu olla vaaleaihoinen, pehmeä ja kauniisti käyttäytyvä, eikä koskaan sovi kyseenalaistaa miehen maskuliinisuutta.

Kiinasta tulevaisuuden muotimekka?

Kiinalaisen muodin lyhyt historia ja romanttisuuden ulkoinen korostaminen selittävät, miksi Kiinassa näkyy tänä päivänä niin paljon erikoisia pitsisomisteisia villatakkeja tai mielikuvituksellisia asuyhdistelmiä. Hyvän ja huonon maun käsitteitä ei ole ehtinyt syntyä, eikä vaatetuksessa tunneta tabuja.

Kiinalaisilla kauppapaikoilla on vaatekojua toisensa perään. (Kuva: Radio86)Länsimaissa nuorisomuotiin oleellisesti liittyvät asenteet, elämäntavat ja musiikilliset koulukunnat eivät Anna-Kaisa Huttusen mukaan ole tärkeitä kiinalaisnuorten vaatevalinnoissa. Koulupukujen maailmassa ei ole ehtinyt muodostua ajatusta siitä, että vaatetuksella voisi tai pitäisi viestiä jotain omasta persoonastaan. Pukeutumisella pikemminkin leikitellään.

- Täällä on tällainen muoti-ilmiö kuin China youth cool, cooli, nuori kiinalainen. He ovat näennäisesti cooleja, eivätkä missään tapauksessa kapinoi vanhempiaan, opettajiaan tai auktoriteetteja vastaan. He haluavat tuoda esille omalla pukeutumisellaan illuusion individualismista. Halutaan olla eurooppalaisen tai japanilaisen nuoren näköisiä, mutta ei olla vielä sisäistetty, mitä se tarkoittaa jos ollaan vähän niinkuin tukka pörröllään, pikkuisen punk-henkisesti. Aidosti he eivät missään tapauksessa ole punkkareita. Ja jotkut saattavat jopa sanoa, että olisi tylsääkin olla ikuisesti ekologinen tyyppi tai käyttää ainoastaan uusiomateriaaleja. Heistä on ennemminkin kivaa leikkiä pukeutumisella, ilman että kukaan joutuu ikävään asemaan, ilman että vanhemmat joutuvat häpeämään tai että joutuisi ryhmästä pois.

Muun uudistumisen mukana myös Kiinan muotielämä kehittyy. Maassa alkaa jo olla tunnettuja kotimaisiakin muodinluojia. Esimerkiksi Shanghai Tang ja White Collar -tuotemerkit tunnetaan laajalti, ja suurkaupungeissa muutamat lupaavat suunnittelijat keräävät mainetta, kuten beijingiläinen Mary Ma tai shanghailainen Uma Wang. Anna-Kaisa arvelee, että kiinalaissuunnittelijoiden läpimurto maailmalla nähdään pian.

Vaatesuunnittelija on lehtien mukaan tällä hetkellä jopa pop-laulajaa mieluisampi ammatti kiinalaisnuorille. Anna-Kaisa ennustaa, että tulevaisuus näyttää valoisalta kiinalaisille nuorille suunnittelijoille. Monet kiinalaisvalmistajat alkavat olla kiinnostuneita omista mallistoista tilaustöiden sijaan, ja jotkut kiinalaiset valmisvaatemerkit ovat jo siirtämässä suunnittelutoimistojaan Pariisiin.

Ulkomaisia vaikutteita omaksutaan ennakkoluulottomasti

Anna-Kaisa Huttunen muutti Beijingiin miehensä työn vuoksi. Muotisuunnittelijalla ei kuitenkaan aika käy pitkäksi, sillä tekstiilialan yritysten konsultoinnin lisäksi Anna-Kaisa opettaa vaatesuunnittelua ja markkinointia Esmod-muotiakatemiassa. Esmod-kouluja on 18 eri maassa, ja koulutusohjelma on lähes samanlainen kaikkialla. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen valmistuneille myönnetään ranskalainen diplomi.

Muotisuunnittelijan ammatti on Kiinassa melko uusi. Anna-Kaisa kertoo, että kun länsimaissa oppilaat haluavat keskittyä piirtämiseen ja nauttia salamavaloista, kiinalaisopiskelijat pitävät enemmän loogisesta, a:sta b:hen etenevästä kaavaopista.

Yhtenä tehtävänä Esmod-koulun opintoihin kuuluu vaikutteiden hakeminen mallistoon vieraasta kulttuurista. Anna-Kaisa on huomannut, että kiinalaiset opiskelijat ottavat ennakkoluulottomasti virikkeitä muista maista. Taustojen selvitys tosin jää välillä puolitiehen, ja tulokset voivat olla hämmentäviäkin. Eräskin oppilas selvitti arvostelulautakunnan edessä mallistonsa taustoja siten, että arabinaiset pukeutuvat kaapuihin suojautuakseen ankarilta sääolosuhteilta aavikolla.

- Yritin olla pedagogisesti rakentava ja johdatella häntä vastaamaan kysymykseen oikein, kyselin voisiko syynä olla myös kulttuuriseikka tai uskonnollinen syy, miksi juuri naiset verhoutuvat. ”Ei, ei missään tapauksessa, kyllä se on se sääolosuhde mikä vaikuttaa pukeutumiseen”. Oppilaalle toki paljastettiin asia ja keskusteltiin siitä jonkin veran. Itse jonkin verran häkellyin, koska jos tämä oppilas olisi tiennyt, että pukeutumiseen oli uskonnollinen syy, niin tuskin hän olisi niin ennakkoluulottomasti tehnyt todella kivan street-malliston eri tyyppisistä kaavuista. Toiseen uskontoon suhtaudutaan yleensä kunnioittavasti - tai jopa pelonsekaisin tuntein.

Toinen oppilas puolestaan oli ottanut vaikutteita taleban-liikeestä. Arvosteluraadin epäillessä mahdollisisa negatiivisia latauksia oppilas oli todennut, että niillä ei ole väliä koska ollaan Kiinassa. Moderni kiinalainen, napatanssia harrastava nainen voisi siis aivan huoletta käyttää taleban-henkistä asukokonaisuutta. Anna-Kaisa miettii, että tässä juuri nähdään kiinalainen luonnonlapsi-tyyppinen asennoituminen. - En aina opettajana hentoisi romuttaa näitä käsityksiä, kun mehän suhtaudumme hirveän moneen asiaan kielteisesti ja negatiivisesti kun tiedämme siitä jo jotain.

Anna-Kaisa kuitenkin painottaa, että eri kulttuureiden taustat ja niistä syntyvät mielleyhtymät on syytä selvittää etukäteen. Luovuudessakin tarvitaan tietoa, ja kansainvälisille markkinoille suuntaavien pitää olla hyvin perillä muista kulttuureista.

Tiukka väestöpolitiikka heijastuu ryhmätöihin

Kulttuurierot tulevat opetustyössä vastaan päivittäin. Anna-Kaisa on huomannut, että myös yhden lapsen politiikka ja sen seuraukset näkyvät opetustyössä. Perheiden ainoilla lapsilla on usein varsin kovat luulot itsestään, ja välillä opettajatkin ovat koetuksella.

- Etenkin ryhmätöiden tekeminen tuntuu välillä mahdottomuudelta, monet ilmoittavat että ”mä teen yksin ryhmätyön”. Minä siihen, että kun yksi ihminen ei ole ryhmä. Monet sanovat myös suoraan, että heidän isänsä mielestä he eivät sovellu ryhmätyöhön. Siinä täytyy aikamoinen taistelu käydä, että heidät saa tekemään edes parityötä.

- Innostuin jokin aika sitten tutkimaan kiinalaisia historiallisia pukuja, ja minua on aina kiinnostanut toimittaa kirja länsimaisen ja aasialaisen muodin historiasta, vertaileva historiikki. Se on ikuinen haave, piirtelen aina niitä saman aikakauden pukuja itselleni muistiin. Loppujen lopuksi kiinalainen pukuhistoria on ollut hyvin erityyppistä, paljon kimonomalliin perustuva, litteä. Länsimainen muotihan on kovin pitkälti tullut jo hyvin kolmiulotteiseksi, pyöreämmäksi. Monet elementit ovat niin kiinalaisia, että ne toimivat vain tässä ympäristössä.

Oikeastaan huippuhetki oli, kun sain tehdä Dubaihin yhden ison hotellikompleksin kiinalaiseen ravintolaan työvaatteet. Siinä sai reilusti omasta mielestä modernilla ja ennennäkemättömällä tavalla yhdistää kaikkea sitä, mitä olen nähnyt täällä siten, että se toimisi Dubain kaltaisessa ympäristössä länsimaalaisille suunnatussa viiden tähden ravintolassa.