Matti Varheenmaa on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt viettää Kiinassa jo viitisen vuotta ja edetä urallaan tietokonejätti Lenovolla. Elämä Beijingissä ja työ kiinalaisyrityksessä on ollut antoisaa, jos kohta matkan varrelle on mahtunut paljon opittavaa ja erinäisiä kulttuurishokkejakin.

Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2005 valmistunut Matti paljastaa miksi tuli opintojensa jälkeen lähteneeksi Kiinaan:

-Itse asiassa tämä on aika hauska juttu ylipäätään. Mä olin vaihdossa Malesiassa 2003, ja silloin siellä samaan aikaan oli työharjoittelussa yksi mun hyvä luokkakaverini, amerikkalainen poika. Meillä oli hirveästi malesiankiinalaisia tuttuja, joitten kanssa illalla käytiin syömässä sun muuta. Sitten se amerikkalainen sanoi yhden kerran, kun nämä kiinalaiset puhuivat keskenään, että on kyllä kamalan vaikea kieli, että tuota ei voi ikinä oppia. Siinä sitten muutaman kaljan jälkeen totesin että kiinahan on kieli siinä missä muutkin, että kyllä sen voi oppia. Ja sitten jotenkin kumman kautta siitä päädyttiin vedonlyöntiin, ja se on yksi syy, joka tavallaan laukaisi sen ajattelusuunnan, että tänne Kiinaan päin.

Mies ei siinä kaljamukin ääressä ihan vielä arvannut mihin tuli ryhtyneeksi. Hän palasi vaihdosta takaisin Suomeen, suoritti opintonsa loppuun ja oli taas puolitoista vuotta tuon kohtalokkaan baari-illan jälkeen takaisin Aasiassa, Beijingissä, perehtymässä kiinan kielen kiemuroihin. Oliko kiina sitten "kieli sinä missä muutkin" kuten tuli sanottua?

-Ei ollut, se oli pikkasen vaikeampaa kun mitä alkuun ajatteli! Kiina on semmoinen kieli, että siinä täytyy tavallaan olla tietty tekniikka, millä sitä opiskelee. Esimerkiksi kun Suomessa näitä kirjoitusmerkkejä ei ole nähnyt ollenkaan, niin aivot ei ole oikein valmiit tunnistaan niitä heti aluksi. Kiinan kanssa se vaan on niin, niin tylyltä kun se kuulostaakin, että kyllä se niistä merkeistä lähtee. Se pitää nimenomaan mennä niin päin, koska täällä on kuitenkin hirveen vähän erilaisia tavuja, ja uusia sanoja tavallaan ei voi olla. Kaikki sanat enemmän tai vähemmän kuulostavat samoilta, niin sun on tiedettävä että mistä merkistä on kyse. Sitä kautta se sitten lähtee liikkeelle.

Mukana luomassa uutta liiketoimintamenetelmää

"Yksi Beijingin parhaita puolia on, että aina löytyy uusia asioita. Koskaan ei voi sanoa että kaikki on nyt nähty." (Kuva: Radio86)Opiskeltuaan kaksi vuotta kiinaa Matille tarjoutui sen verran hyvä työtilaisuus, ettei sitä voinut ohittaa. Jos kielitaidossa vielä olikin toivomisen varaa, niin umpikiinalainen työyhteisö tietokonejätti Lenovolla piti huolta siitä, että käytännön kielioppi hioutui suhteellisen pian.

Lenovolla ei tuossa vaiheessa vielä ollut montaakaan ulkomaalaista pakkalistoillaan, eikä yrityksellä ollut Matin mukaan oikein käsitystä siitä mihin tehtäviin ulkomaalaisia tulisi edes käyttää. Matin ensimmäinen työsarka olikin henkilöstöhallinnon puolella, nimenomaan projektissa jonka tarkoituksena oli kehittää yrityksen rekrytointimenetelmiä ja talent managementia. Sen jälkeen vuorossa oli Lenovon uuden toimintastrategian ja liiketoiminnan parantamiseen tähtäävän menetelmän, alunperin Motorolan kehittämän Six Sigma-menetelmän täytäntöönpano, jossa Matti on osallisena projektipäällikön ominaisuudessa.

Lenovo on yksi kansainvälisimpiä kiinalaisyrityksiä, ja Matti on huomannut 2,5 vuoden työkokemuksensa aikana, että firmassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia parempaan. Aluksi työkielenä oli vain ja ainoastaan kiina, mutta nykyisin kommunikointi pomonkin kanssa sujuu englanniksi.

-Se on ollut tavallaan hienoa huomata, että se firma on ihan oikeasti alkanut kansainvälistyä tässä ajassa. Silloin kun mä menin sinne, oli vielä aika paljon tämmöisiä pieniä lastentauteja, ja on edelleenkin, mutta nyt siellä on tosissaan alettu ymmärtää se, että kyllä tässä pitää muutakin osata puhua kuin kiinaa, jos pelataan kansainvälisellä alueella. Ja erityisesti kun toimintoja kuitenkin halutaan kiinalaisena firmana keskittää ja pitää Kiinassa, niin kyllä se tarkoittaa sitä, että pelin tason on sitten noustava täällä paikallisesti. Ja kyllä se on nousemassakin.

Tiimityöskentely ja komentoketju kiinalaisittain

-No joo, siis yksi, mikä on ollut suorastaan shokki, on se että kun Suomessa panostetaan tiimityöhön ja ryhmätyöhön, ja että ryhmä on yhdessä, niin meillä se on ollut täällä Lenovolla aika pientä. Eli on niin sanotusti sellaista nimellistä ryhmätyötä, mutta se ryhmä pilkotaan tavallaan palasiksi, eli saatetaan pitää joku yksittäinen tapaaminen, jossa sovitaan että tämä tiimi tekee tämän ja tämän. Mutta sitten se, mitä sen tiimin pitäisi tehdä jaotellaan yksittäisille henkilöille ja sanotaan, että tämä on nyt sun vastuulla. Jostain kumman syystä enää sen jälkeen ei olekaan sellaisia tiimimiitinkejä yhdessä, että olis brainstormingia tai että yhdessä keksittäisiin, miten tämä homma tehtäisiin hyvin, vaan pikemminkin siitä yhdestä ihmisestä todellakin tulee sen asian omistaja Lopputulos on sitten sen mukainen eli se ei ota kaikkia näkökulmia huomioon.

Myös pomojen ja alaisten välinen kommunikaatio on kovasti toisenlaista kuin mihin Suomessa on totuttu. Ongelmia ei suinkaan oteta avoimesti esiin, ja monesti se, kuka saa sanoa ja kenelle tuntuu olevan tärkeämpää kuin asioiden eteneminen järkevällä tavalla ja rakentavasti sinänsä.

-Toinen erittäin mielenkiintoinen puoli on tämä hieman armeijamainen käskynjako, jos voisi sanoa komentoketju. Vaikka joku työntekijä tietäisi, että joku pomo on nyt tässä asiassa väärässä, niin sitä ei kyllä pomon tietoon viedä, vaan se tehdään sillä tavalla kun pomo sen sanoi, ja jos se sitten on ollut väärin, niin jälkikäteen sitten taas joudutaan korjailemaan, ja jälleen kerran pudotetaan sitä työtehokkuutta. Sellaista proaktiivista ongelmien esiintuomista ei suoraan sanottuna juurikaan ole.

Alkuaikoinaan Matti kertoo muutaman kerran antaneensa pahaa aavistamatta ja aktiivisesti aika suoraa palautetta:

-Se saa ihmiset hirveen vaivautuneeksi. Mä olen itse kyllä muutamaan kertaan kovasanaisestikin aloittanut tämän ja sitten todennut jälkikäteen, että ei se nyt ollut ihan järkevin tapa lähteä tätä asiaa viemään eteenpäin. Se on semmoista oppimista kanssa. Ei se tarkoita sitä, että ei voi antaa negatiivista palautetta tai että sitä asiaa ei saada vietyä eteenpäin. Mutta sitä ei voi pamauttaa samanlailla kuin Suomessa, että tämähän nyt on ihan päin mäntyä, vaan se pitää tuoda huomattavasti diplomaattisemmin esiin. Ja siinä saakin olla aika ovela sitten välillä, miten sen asian esittää niin, että se saadaan tehtyä.

Oikeiden toimintatapojen oivaltaminen toisessa kulttuurissa on siis herkkää puuhaa ja usein pitää vain oppia lukemaan ihmisiä ja asioita rivien välistä. Alussa Matti myöntää olleensa usein melko pihalla niissä tilanteissa, joissa asioista vaan oli jollain tapaa jossain päätetty, ilman että kukaan olisi kertonut missä, miksi ja miten konsensus oli saavutettu. Oikean juonen löytää viettämällä aikaa Kiinassa ja kiinalaisten kanssa.

-Nyt nämä eivät ole enää sellaisia yllätyksiä, että siinä vaiheessa kun jotain päätetään, alkaa olla selvää, että mitenkä päädyttiin siihen tilanteeseen. Ja siinäkin asiassa on ehkä tosiaan muututtu, että ne jutut, minkä kanssa ulkomaalaiset ovat tekemisissä, niin siellä pomot ehkä enemmän panostavat siihen, että olisi pikkasen avoimempaa se päätöksenteko ja annetaan tarkemmin ohjeistusta ja selvitystä, että miksi näin nyt tehtiin, ja miksi näin pitää nyt jatkossakin tehdä.

Matin työyhteisö on siis hyvin kiinalainen, mutta vapaa-aikanaan hän ei kovin paljoa kollegoiden kanssa aikaansa vietä. Muutaman kerran vuodessa osaston porukka saattaa käydä syömässä ja istumassa iltaa yhdessä, ja nuo kanssakäymiset sujuvat kyllä ihan hauskoissa merkeissä. Sekä kiinalaiset että muun maalaiset erityispiirteet ovat yhtä lailla pottuilun kohteina, ja vitsit toimivat ketään säästämättä molempiin suuntiin.

Ilmainen lounas ja muut työsuhde-edut

-Itse asiassa meillä politiikka on se, että sitä palkkaa ei periaatteessa saa kertoa toiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että kiinalaisilla voi keskenäänkin olla hyvin erilaiset palkat. Se mihin se palkka perustuu on se, mikä on sun arvo itse organisaatiolle. Meillä ei ole ketään ulkomaalaisia töissä millään ekspat-paketeilla, eli ei siellä kukaan mahdottomia tienaa. Ulkomaalaisten ja kiinalaisten palkat saattavat olla samat samassa tehtävässä, mutta useimmiten se ero on se, että ulkomaalaisen työ on yleensä pikkasen kansainvälisempää tai jollain tavalla ehkä spesiaalimpaa kuin kiinalaisen kollegan, jolloin sen ns. chop grade, palkkaluokka, saattaa olla korkeampi.

Palkkaluokkien sisällä tulorajat ovat Lenovolla tiukasti säädetyt, eikä niiden yli poiketa, oli sitten kyseessä kiinalainen tai ulkomaalainen työntekijä. Vähänkin vaativampaa työtä tekevät kiinalaiset tienaavat Matin mielestä yllättävän hyvin, ja ylimmässä johtoportaassa hän arvelee kuukausipalkkojen olevan jopa 20 000 euron luokkaa. Lenovo on kiinalaisenkin mittapuun mukaan suuryritys, ja palkat johtoportaassa hyvinkin vertailukelpoisia muiden maailmanluokan kansanvälisten yritysten kanssa.

-Mutta sitten taas semmoinen tavallinen toimistotyöntekijä, tai business analyst, aika normaali homma, niin ne on ehkä semmoista 400 - 500 euroa kuussa käteen suunnilleen. Mutta nämä ovat vaikeita juttuja kun mäkään en oikeasti tiedä. Se on paha sanoa, tietysti jostain asioista pystyy päättelemään jotain, minkälaisella autolla se kollega tulee töihin tai missä se asuu, mutta meillä ei jostain syystä ei ole sellaista kulttuuria, että niitä toisten palkkoja niin hirveästi nuuskittaisiin. Ehkä ne kiinalaiset keskenään vaihtaa infoa siitä, mutta me ulkomaalaiset saadaan jotenkin olla siitä pelistä ulkopuolella.

Matin oma palkka ei ehkä ihan ole sitä tasoa mitä se voisi olla vastaavassa työssä Suomessa, mutta toisaalta, jos sen suhteuttaa siihen mitä jää käteen vuokran ja muiden pakollisten menojen jälkeen, hän on ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Palkan lisäksi muita varsinaisia työsuhde-etuja on niukasti, tai jos onkin niin niiden kuittaaminen on sitten kiinalaisempi juttu:

-No...ilmainen lounas, se on vähän kyseenalainen, että maistuuko se ilmainen lounas ihan joka päivä. Se on aika kiinalainen. Mutta ei nyt muita semmoisia merkittäviä etuja....tai on, siis käytännössä niitä etuja kyllä on, mutta niitä on vähän vaikea sitten lunastaa. Täällä on semmoiset tietyt prosessit, minkä kautta pitää mennä ja pitää olla juurikin tietynlainen kuitti ja lippu ja lappu jostain juurikin tietystä pankkikonttorista, joka on jossain tietyssä kulmassa, ja sieltä pitää vielä pahimmassa tapauksessa saada se tietyltä ihmiseltä, jolloin se menee sitten vähän vaikeaksi...

Esimerkkinä Matti mainitsee puhelinedun. Saadakseen parinkymmen euron puhelinkulut lunastettua, lasku pitää käydä maksamassa tietyssä pankissa, jonne matkaaminen ja siellä jonottaminen tulee käytännössä kalliimmaksi kuin kyseisestä edusta koituva hyöty, ottaen huomioon että asian hoitamiseen vaadittava aika lasketaan poissaoloksi työpaikalta. Moiset epäkäytännöllisyydet eivät kuulemma kiinalaiskollegoja pahemmin kummastuta, yleinen näkemys tuntuu olevan että "näin se nyt vaan meillä menee".

Loma on lyhyt, mutta Balille ei ole pitkä matka

Kotikulmilla Beijingin Koreatownissa, Wangjingissa. (Kuva: Radio86)Nykyistä työnantajaansa Matti kuitenkin kiittelee siitä, että vaikka työpäiville kertyy toisinaan pituutta niin työaika on maanantaista perjantaihin ja ylityöt viikonloppuisin todella harvinaisia. Satunnaisista viikonloppuhommista maksetaan myös ylityökorvauksia, mikä ei kiinalaisessa työkulttuurissa ole mitenkään itsestään selvää. Suomalaiset lakisääteiset sunnuntailisät saavat monet kiinalaiset haukkomaan henkeään hämmästyksestä, kuin myös ruhtinaalliset kuuden viikon vuosilomat. Kiinalaisittain lomat ovat huomattavasti niukempia, mutta työvuosien myötä lomapäiviäkin pikku hiljaa karttuu:

-Se menee niin, että kun aloittaa töissä niin on kymmenen päivää, ja jokaista vuotta kohti tulee yksi päivä lisää. Mulla sitten ensi vuonna on jo huimat 13 päivää lomaa! Sitten siihen päälle tulee kiinalaiset yleiset lomapäivät, joista yhteensä tulee toistakymmentä päivää. Niitten ongelma on tosin se, että jos haluaa lomille ulkomaille tai liikkua Kiinassa siihen aikaan niin on tosi vaikea saada lentoja, tai vaikka saakin, niin sitten hinnat on ihan pilvissä. Esimerkiksi Suomeen ei kyllä kiinalaisten lomapyhien aikaan ole menemistä, lentolippu hyppää melkein tuplahintaiseksi.

Matti asuu Beijingin "Koreatowniksi" nimetyllä Wangjingin alueella, sopivasti siellä lentoaseman puolella kaupunkia. Loma-aikoina ei välttämättä tule lähdettyä Suomeen senkään vuoksi, että vaikka koto-Suomessa on kiva käydä niin lyhyt loma tahtoo mennä sosiaalisia suhteita vaaliessa, eikä leppoisaan joutenoloon täällä juurikaan jää aikaa. Mutta yhdeksi nykyisen kotikaupunkinsa parhaista puolista Matti mainitseekin sen, että sieltä on todella helppoa, ja myös melko huokeaa lennähtää kiinnostaviin ja eksoottisiinkin kohteisiin. Viikonloppureissu Balille on Beijingistä käsin ihan mahdollinen, kun Suomesta sellaisen suunnitteleminen vaatisi jo rutkasti sekä aikaa että käteistä.

Toistaiseksi Matti on viihtynyt oikein mainiosti kansanvälisessä ja kiehtovassa idän metropolissa, mutta mahtaako mielessä kaihertaa jo paluu Suomeen...tai kokonaan uusi ilmansuunta?

-Se Suomeen paluu ei ole semmoinen vaihtoehto, joka hirveästi houkuttelisi. Mä en pysty siihen vastaamaan, että miksi mä en nimenomaan Suomeen haluaisi. Ei se tarkoita sitä, että mä en pidä Suomesta tai että Suomessa olisi jotain vikaa. Jotenkin se ei vaan tähän väliin sovi. Mutta toisaalta taas Kiinassa hyvin pitkän aikaa oleminen, jos täällä oikein haluaisi niin sanotusti koko elämänsä viettää, niin en mä itseäni siinäkään tilanteessa näe. Eli kyllä tästä pitää jonnekin vielä matkaa jatkaa, mutta koska ja mihin, niin se on vielä vähän auki. Kiinnostaisi mennä Koreaan, tai sitten Japaniin, johonkin täällä Aasiassa ehdottomasti. Mä olen jotenkin tykästynyt tähän Asiaan, mulla ei niin hirveästi ole hinkua mennä muualle.

Nähtäväksi jää, minne Matin Malesiasta alkanut Aasian valloitus vielä johtaakaan!